Kia starttasi tänään Innsbruckista kohti Italiaa. Pihejä ku ollaan, niin valittiin ilmainen tie Brennerin solan läpi. Päästiin siis ajamaan kaikkien miljoonien pyöräilijöiden sekä tarkan-markan-saksalaisten kanssa. Ja totta kai löydettiin taas yksi umleitung! Mutta se oli onneksi vain lyhyt koukkaus.
Italian puolelle päästyämme lähdettiin nousemaan kapeaa tietä kohti Jaufenpass nimistä paikkaa. Se on pohjoisin kokonaan Italian puolella oleva Alppien ylityspaikka ja korkeimmassa kohdassa oltiin 2094 metriä merenpinnan yläpuolella.
Ylöspäin meno oli vielä ihan siedettävää. Ahdisti ainoastaan paikoissa missä ei ollut kaidetta vaan pelkkää rotkoa ja vastaan tulee mutkassa bussi tai muu vastaava kiva ylläri. Sitten taas alaspäin meno ei ollutkaan enää mukavaa. Tie oli paikoitellen ehkä vähän leveämpää kuin toisella puolen vuorta ja kaiteetkin oli varsinkin alempana ihan uusia. Mutta silti tuli ihan kamalat ahdistukset. Siis minulle, ei Atelle. Rakas ajeli paikoitellen kuuttakymppiä alaspäin ja mä yritin olla oksentamatta. Ei uskaltanut laittaa silmiäkään kiinni ku pelotti niin kovasti. Onneksi selvittiin kuitenkin hengissä alas. Niin ja Kiakin selvisi! Jee!!!
Taukoa pidettiin Meranon kaupungissa. Ensin käytiin kaupasta hakemassa patonkia, juustoa ja makkaraa iltapalaksi. Juomapuolta unohtamatta. Sen jälkeen ajettiin Kia parkkihalliin ja käytiin syömässä pastaa lounaaksi. Kaupungista oikein huokui, että ollaan Italian vauraimmalla alueella. Bensakin maksoi hurjat 1,836€ litralta.
Matkaa jatkoimme kohti Garda järveä suosiolla moottoriteitä pitkin. Atte oli kyllä katsonut pienemmän tienkin, mutta tultiin siihen tulokseen että säästetään Kian moottoria sekä meikäläisen hermoja. Tultiin muuten siihen tulokseen, että kukaan ei ole niin viisas kuin italialainen insinööri. Tehtiin ihan järkyttävät kierrokset neljän rampin kautta, kun vaihdettiin ilmaiselta moottoritieltä maksulliseen. Mr. Burns meni navigaattorissakin välillä ihan sekaisin.
Gardalle kuitenkin päästiin ja kyllä niitä turistihelvettejä näki ihan tarpeeksi ihan ohi ajettaessa. Meidän ihana majoitus onneksi sijaitsee Gargnanon kylässä vuoren rinteellä, kaukana turisteista.
Niin ja otsikkoon palatakseni. Gardan rantatietä ajettaessa ruettiin ihmettelemään, että mikä ääni meidän autosta oikein kuuluu. Ihme sirinä ja särinä paikoitellen. Ikkunaakin availtiin ja kuulosteltiin ja pohdittiin. Ei kuitenkaan ajettavuudessa mitään huomannut ja tultiin lopulta siihen tulokseen ettei voi kamalan vakavaa olla. Ajettiin majoitukselle asti ja kun avattiin auton ovet, niin tajuttiin että täällä sirittää jotku ihme mutantti sirkat. Ihan kamala konsertto! Hahah...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti