Tänään taas päästiin vaihtamaan kaupunkia. Aamulla suunnattiin Kian nokka kohti Parmaa. Sinne selvittiin moottoriteitä reippaassa tunnissa ja parkkihallikin löytyi yksinkertaisesti, vaikka meinas vähän jännittää.
Tallusteltiin ympäri kaupunkia, jossa oli onneksi vähän enemmän kauppoja auki kuin eilen Modenassa. Siltikään en löytänyt mieleistä laukkua itselleni, hittolainen... No jos huomenna Cremonasta. Ehkä... Kaupungista huomasi selkeästi miten paljon isompi se oli Modenaan verrattuna, joten katseltavaa riitti. Vielä ennen lähtöä syötiin lounaaksi pirun hyvät parmankinkku pitsat, Parmassa kun oltiin.
Cremonaan ajeltiin pitkästä aikaa pienempiä teitä. Kivaa vaihtelua moottoriteille. Tosin hullut italialaiset autoilijat kapeilla peltoteillä ei ollu niinkään kivoja. Matka kesti vain vähän reilu tunnin, ja oli harmillisen tylsä maisemien suhteen. Meidän Cremonan majoitus sijaitsee kaupungin pohjoispuolella peltojen keskellä. Sinne saatiin ajaa viimeinen reilu kolme kilometriä pyörätietä pitkin, missä pyöräilijän väistäminenkin jännitti tilan puutteen suhteen. Molemmilla puolilla tietä on nimittäin parin metrin ojat... Ajettiin muuten via Erno -nimisen tien ohitse.
Majapaikkamme on todella upea vanha maalaiskartano. Jonka yhteydessä on yksi kaupungin kehutuimmista ravintoloista. Sinneppä tietenkin suuntasimme heti kun saimme raahattua tavarat huoneeseen. Pyysimme kuohuviiniä ja saimme mukaan kunnon juusto ja makkara lajitelman. Mässäiltyämme kävimme pyytämässä pullon lisää kuoharia, koska se oli ihan sairaan hyvää. Ja ekalla kerralla saimme vain lasilliset kuoharia (tylsää...). Sen pullon mukana tuli sitten uusi lajitelma uusia juustoja ja tällä kertaa kinkkua. Tultiin siihen tulokseen ettei voida enää tilata lisää juomista, koska ei jakseta syödä enää. Haha. Poistuttiin siis vähin äänin huoneeseen vajuttelemaan massuja ja odottamaan päivällisaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti