Hotellin kattavan aamupalan jälkeen jatkoimme innokkaina matkaa. Ensimmäisenä suunnattiin kohti Valaste vesiputousta. Matkalla sinne pysähdyttiin läheiselle Ontikan kielekkeellä. Kielekkeellä varoitettiin murtuvasta kivireunasta, joten kovin lähelle ei uskaltanut hivuttautua.
Vesiputoukselle päästyämme lähdimme innokkaina parkkipaikalta matkaan kohti rantaa. Kävi kuitenkin hyvin äkkiä selväksi etten tule selviämään alas. Alun muutamien betoniportaiden jälkeen alkoi metallihäkkyräportaat, joista siis näki läpi alas. Atte jatkoi rohkeasti alaspäin. Meikäläinen keräsi rohkeutta ja ajatteli, että kyllä nyt yhdet portaat edes seuraavalle tasanteelle pääsee.
Lopputulema: enpäs päässyt. Kaksi porrasta alaspäin ja polvet meni lukkoon. Joutui useamman hetken tekemään hengitysharjoituksia, jotta pääsin takaisin turvallisille betoniportaille.
Valasten vesiputousta ei tähän aikaan vuodesta voi kylläkään sanoa varsinaisesti vesiputoukseksi, koska vettä ei liikkunut tipan tippaa. Kalliot olivat kuitenkin vaikuttavan näköiset ja seuraavan kerran putousta täytyy tulla katsomaan kevään sulamisvesien aikaan.
Matka jatkui seuraavaksi kohti Rannapungerjan majakkaa. Onneksi Atte oli selvittänyt majakan lähellä olevan yleisen parkkipaikan sijainnin. Google maps nimittäin olisi ohjaillut meidät ihmisten yksityismaille. Mikä muuten on vironkielellä Eramaa. Parkkikselta käppäiltiin hiekkarantaa pitkin ja yhden yksityislaiturin läpi majakalle. Peipsijärvi oli vaikuttavan näköinen, kun vastaranta ei ollut näkyvissä. Veden ja taivaan raja oli hyvin häilyvä.
Meillä kävi hyvä tuuri, koska päästyämme parkkikselta takaisin maantielle alkoi satamaan vettä. Suitsukalaa (eli savustettua kalaa) olisi tienvarrella koko Peipsijärven vierellä ajettaessa ollut myynnissä kymmenissä pienissä kojuissa. Vesisateesta johtuen otimme Peipsijärveltä matkaan satoja kuolleita ötököitä auton etuosaan. Jostain syystä ötökät nimittäin tykkäsivät pörrätä valtavissa parvissa maantien päällä.
Tarttoon saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin auto viimeiseen vapaaseen parkkiruutuun hotellin osoittamalle parkkialueella. Soho hotellista saimme huoneen, joka löytyi "ihanan" punaisesta kerroksesta. Ehkä vähän liian rajua meidän makuun, mutta huoneesta löytyi ilmastointi. Se on muuten kesäaikaan matkustaessa yksi valintakriteereistä majoituksia vertaillessa.
Pienen levähdystauon jälkeen lähdimme käppäilemään kävelykadulle ja lopulta kävimme syömässä läheisessä Meat Marketissa burgerit. Makustelimme myös makiat Love Potion drinkit.
Sen jälkeen suuntasimme Pühasten kellaribaariin maistelemaan oluita. Tämä olikin se varsinainen syy miksi tulimme Tartoon.
Illalla kävimme vielä pienellä yöpalalla ja drinksuilla raatitalon lähellä olevalla terassilla. Paraatipaikalta pääsi samalla näkemään jos jonkinlaista kulkijaa illan hämärtyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti