Aamupala oli tässäkin hotellissa huippu luokkaa. Oli kaikkia mahdollisia sorttimentteja ja kahvikoneesta sai super hyvää cappuccinoa. Tämän lisäksi olisi ollut tarjolla myös kuohuviiniä ilmaiseksi! Harmillista, että matkaa jatkettiin heti aamupalan jälkeen (autolla), joten kuohuviinit jäi meidän osalta juomatta.
Tänään oli tarkoitus siirtyä Tarttosta Viljandiin. Herra Matkanjohtaja oli toki suunnitellut matkalle muutaman pysähdyksen. Elikkäs päivän ensimmäinen määränpää oli Harimägi. Otepään urheilukeskusten jälkeen keskeltä metsää löytyi Harimäen näköalatorni. Vaikutti jo ensisilmäyksellä aivan liian korkealta meikäläiselle. Pakkohan se oli kuitenkin lähteä kiipeämään. Ylöspäin meneminen oli vielä jokseenkin ok, kun muisti hengittää ja piti katseen tiukasti portaissa.
Ylhäällä avautui upeat maisemat vaikka reunalle asti ei uskaltanutkaan mennä. Nojailin ihan mieluusti tukipuihin.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun piti lähteä takaisin alas.
Meinasi mennä polvet taas lukkoon, mutta oli vaan pakotettava jalat liikkeelle. Perse edellä, toinen käsi askelmilla, toinen kaiteella ja välillä vähän silmät kiinni. Hengittäminen meinasi unohtua ja puolessa välissä matkaa jalat ja selkä oli jo ihan juntturassa jännittämisestä. Lopulta selvisin ihme kyllä hengissä alas asti.
Pienen jumppailun jälkeen jatkettiin matkaa. Nyt kohteena oli Helmen ritarilinnoituksen rauniot. Paikalle päästyämme totesin, että reidet oli niin jumissa etten uskaltanut kiivetä itse raunioita katsomaan. Ylöspäin olisi varmaan ollut ihan hyvä mennä, mutta alaspäin en olisi uskaltanut luottaa jalkoihini. Atte kiipesi raunioiden läpi.
Minä kiersin rauniot ulkokautta, jotta pääsimme luoliin. Luolat on alunperin lähteiden uurtamia ja myöhemmin ihminen on laajentanut niitä. Osa luolista on nykyään luuhistunut kasaan. Pidemmälle emme uskaltautuneet kuin mistä näki vielä luolan suulle.
Tämän jälkeen matka jatkui suoraan Viljandiin. Tämän päivän kaikki reitit oli muuten mukavia rauhallisia pieniä teitä, jotka kulkivat maaseudun läpi. Maasto oli yllättävän kumpuilevaa ja metsäisää aiempiin tasaisiin peltomaisemiin verrattuna. Hyvin vähän nähtiin muita autoja, joten sai omassa rauhassa ajella.
Grand Hotel Viljandissa saimme hotellihuoneen, jossa oli erilliset sängyt ja ilmastointi tarkoitti lattiatuuletinta. No yhden yön nukkuu missä vaan, kunhan pääsee suihkuun. Suuntasimme ensin kahville ja sen jälkeen käppäilimme ihastelemassa Viljandin vanhoja taloja ja miljöötä.
Pöytävaraus meillä oli tänään ravintola Felliniin, joka jäi viime kesän käynnillä kokeilematta. Fellini sai tänä vuonna myös Michelin maininnan. Joten odotukset ruokailulle oli kovat.
Tutkittuamme ruokalistaa päädyimme ottamaan erilaisia annoksia yhdessä jaettavaksi, jotta saimme myös sommelierin annoksille valitsemat viinit yhdessä maisteluun.
Tilauksemme: 2 alkupalaa jaettavaksi ja omat pääruoka annokset.
Saimme: 1 alkupalan ja 2 pääruokaa jaettuna kaikki.
Ravintolakokemus oli hauska ja tarjoilija aivan mielettömän ihana. Eikä jäänyt yhtään harmittamaan, että hän ymmärsi tilauksemme väärin. Annokset olivat niin suuria, että emme olisi kyllä jaksaneetkaan syödä omia kokonaisia pasta-annoksia. Viineistä saatiin kuitenkin maistaa ne mitä halusimmekin, koska sama valkkari olisi tullut alkupala kala-annoksenkin kanssa mikä yritettiin tilata. Lasku oli lopulta yhteensä 109€.
Ruokailun jälkeen tallustelimme tyytyväisinä käsikynkkää takaisin hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti