13 kuukauden odotus palkittiin

Tänä aamuna otettiin oppia eilisestä ja tsekattiin ilma myös verhojen välistä. Vettä ei onneksi satanut, eikä toivottavasti sada päivälläkään. Aamupalalle piti mennä samaan paikkaan kuin eilenkin, koska se oli niin hyvä. Tänään otin parit salakuvatkin.

 

 

 

 

Temple Barin alueelle piti taas suunnata kaikkien jenkkien keskelle. Kerettiin onneksi sopivasti yhteen pubiin istumaan ennen kun kaikki istumapaikat kerkesi loppua. Päivän ensimmäinen olut ja siideri klo 10:45. Lomapeukku! Pubissa tuli muuten hyvin äkkiä sellainen olo, että on paremminkin jenkeissä kuin Irlannissa. Katseltiin meininkiä Fanzonella vielä hetken aikaan, jonka jälkeen suunnattiin ilmaiselle bussikuljetukselle. Jonottamaanhan siinä joutui. Ei kovin yllättävää kun kyseessä tällainen ihmismäärä.

 

 

 

 

Lopulta aikaa rupesi kulumaan siihen malliin että mietittiin keretäänkö ollenkaan perille. Ja tietenkin bussi jätti väärälle puolelle stadionia. Ihme paikkaan kyseinen Croke Park stadioni ylipäätään rakennettu, kun se jouduttiin kiertämään kahden korttelin päästä ympäri päästäksemme omalle portille. Sisälle kuitenkin lopulta päästiin, ja yllättävästi laukkuja ei tarkastettu kertaakaan missään. Aikaakin jäi vielä vessareissulle ennen pelin alkua.

 

Peli oli todella huikea! Ensimmäinen puoliaika aika vaisu, mutta varsinkin viimeinen neljännes oli uskomaton jännitysnäytelmä! Lopulta 3 sekuntia peliaikaa jäljellä ja kotijoukkue UCF johtaa 24 - 23, mutta Penn State on maalipotkun päässä ja onnistuu! Penn State voittaa!! Loppulukemat UCF 24 - 26 Penn State. Katsojamäärä pelissä oli 53 304.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelin loputtua otettiin yhteiskuvaa stadionin ulkopuolella, kun takaa tuli kaksi kaveria jotka halusivat myös kuviin. Ettei vaan unohdeta heitä koskaan. Enää pitäis tietää keitä he ovat. Kuva nyt kuitenkin on todisteena.

 

 

 

 

Talsittiin stadionilta suoraan hotellille lepuuttamaan jalkoja ennen illan rientoja. Onneksi muuten vettä ei satanut! Viileä tuuli hieman häiritsi, mutta muuten oikein onnistunut pelipäivä. Oli kaiken vaivan ja odotuksen arvoinen.

Mi lucky charms

Aamu valkeni, mutta ilmasta ei ollut tietoa lähtiessämme hotellihuoneesta. Meidän huoneen korkeus on nimittäin reipas 4 metriä ja ikkuna on myös melkein kattoon asti. Joten illalla oli pieni tekeminen että saatiin verhot kiinni. Eli tyhmänä ei tullut edes yritettyä katsoa paksujen verhojen raosta millainen ilma ulkona on. Luotettiin sokeasti Accuwheatheriin joka väitti ulkona olevan puolipilvistä. No ei ollut. Vettähän siellä satoi.

 

Kurvattiin nopeasti sateensuojaan aamupalalle läheiseen sandwich mestaan. Paikka olikin astetta parempi ja saatiin isot suolaiset piirakkapalat kera kahden salaatin, cappuccinon ja mehun hintaan 13 euroa. Sadekin kerkesi syömisen aikana vähentyä lähes nollaan.

 

Suunnattiin kuitenkin shoppailemaan, koska tuuli oli aika viileä ja ilma kostea. Ensimmäisenä kierrettiin Penneys josta tarttui kassillinen vaatteita mukaan. Sen jälkeen etsittiin Atelle huomisen pelin fanikamaa. Ja sain minäkin tuhlata vähän itseeni uusien korujen muodossa. Ostoskasseja olikin sitten siinä määrin kertynyt, että oli pakko kävästä hotellilla tiputtamassa ne pois. Meitsi pääsi kans vaihtamaan kastuneet kengät tuliteriin 9 euron popoihin.

 

 

 

 

Seuraavaksi otettiin riski ja lähdettiin Temple Barin alueelle. Siellä käytiin kyyläämässä molempien joukkueiden Pep Rally tapahtumat.

 

 

 

 

Ei käynyt epäselväksi kumman kannattajia on saapunut enemmän paikalle. Pelkästään Penn Staten kannattajia oli tänään tapahtumassa paikalla epävirallisen arvion mukaan 10 000. Upea kokemus, mutta rupesi aika äkkiä ahdistamaan jäätävä väkimäärä. Baareihin ei kannattanut edes yrittää mahtua sisään.

 

 

 

 

 

 

Joten suunnattiin takaisin joen toiselle puolelle ja päädyttiin uudelleen alkanutta sadetta karkuun Dublinin pienimpään pubiin - The Lottsiin.

 

 

 

 

Sen jälkeen lähdettiin etsimään pubiruokaa. Aten mielestä pubin pitää olla elämää nähnyt ja nukkavieru jotta se voi olla aito. Ruuassa pitää maistua kokin karvaiset kädet ja tarjoilijan peukku perunamuussissa kruunaa autenttisen kokemuksen.

 

 

Päädyttiin lopulta sivukaduille, josta kuitenkin onnistuttiin löytämään se mesta missä ainoa pariskunta jotka eivät olleet jenkkejä meidän lisäksi oli tietenkin suomalaisia. Ja tietenkin meidän viereiseen pöytäänhän heidät istutettiin.

 

 

 

 

Vielä yhdet ja sitten odottamaan huomista. Tämän päivän saldo vain 5 pubia.

Baile Átha Cliath

Zoomailtiin lentokentältä bussilla majoituksen lähistölle. Koska oltiin sen verta ajoissa niin päädyttiin tietenkin oluelle ja siiderille yhteen tuhansista Irkku pubeista. Tai täällä ne vissiin on vaan pubeja.

 

 

 

 

Sen jälkeen käytiin viemässä matkalaukut hotellille ja lähdettiin etsimään ruokaa. Täytyy tässä vaiheessa mainita, että piru miten ahdistavan paljon täällä on ihmisiä joka paikassa. Vaikka jalkakäytävät on todella leveitä, niin silti tuntuu että ihmiset yrittää väkisin törmätä toisiinsa. Ja kiire kiire kiire. Toki ihmismassaan saattaa vaikuttaa vähintään 20 000 jenkkiä jotka ovat tulleet katsomaan lauantain peliä. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun niihin meinaa kompastella vähän väliä.

 

Päästiin sitten syömään KFC:lle ensimmäisen kerran Puolan ulkopuolella. Huvittaa, että pari kertaa jenkeissäkin ollaan yritetty päästä sinne syömään siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.

 

Hotellilla pyörähdettyämme suuntasimme joen toiselle puolelle. Siellä kerkesimme juuri ja juuri "katsomaan" ihmisten keskeltä lauantain pelin joukkueiden huutosakkien esiintymistä.

 

 

 

 

 

Käppäilimme myös St. Stephen's Green puistossa.

 

 

 

 

 

Sekä pyörähdimme Trinity Collegen alueella.

 

 

 

 

 

Sitten olikin jalat jo niin muussina kävelystä ja nilkat liekeissä kun ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa sukat jalassa, että oli pakko suunnata Irish Coffeelle. Tilattiin vielä iltasapuskaksi edulliset Irish Lamb Stew -annokset, jonka jälkeen oli pakko suunnata hotellille sänkyä kohti. Ollut pitkä päivä takana muutaman tunnin unien voimalla.