Paderborn, Saksa

Matka jatkui tänään taas hetken matkaa kotiinpäin. Tämän päivän kohteena oli Paderborn. Ajopäivä oli mukava, koska oli pilvistä ja välillä sateli vähän vettä. Maisemista tosin ei ole mitään kerrottavaa. Liikennettä ja tietöitä riitti koko matkan.

Paderbornissa kerettiin hotellilla hieman hengähtää ennen kuin lähdettiin illan jalkapallomatsiin; SC Paderborn vs. FC Ingolstadt. Auto saatiin hyvin parkkiin heti stadionin läheisyyteen. Kukaan ei ainakaan tullut pyytämään rahaa, joten kai se parkkeeraaminen ilmaista oli. Paikalliset poliisit tosin naureskeli avoimesti suomirekkareille.

Tummanpuhuvia pilviä oli taivas täynnä, mutta onneksi matsin aikana ei satanut vettä muutamaa vesipisaraa lukuunottamatta. Minulle nimittäin myytiin tämä juttu näin: paikat on kolmannella rivillä katoksen alla eli ei haittaa vaikka satais vettä. Noh, todellisuudessahan siitä katoksesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Paitsi ehkä siinä tilanteessa, jos vettä olisi satanut luotisuoraan. Onneksi ei siis satanut. Kuin sen pari pisaraa.

Stadionilla rostbratwurst, currywurst ja bretzel maistuivat, yhteishintaan 9 €. Ei oo hetkeen tullu saatua noin paljon sapuskaa noin vähällä rahalla. Yleensä kun stadioneilla saa pelkästään mauttomia ruokia jäätävään ylihintaan.

Yleisömäärä oli matsissa 9420 ja lopputulos 2 - 1. Tunnelmaltaan peli oli varsin viihdyttävä.

Päivän viimeinen vitsaus oli stadionilta takaisin hotellille pääseminen. Ensin venattiin 15 minuuttia, että päästiin pois parkkialueelta. Sen jälkeen madeltiin yhtä ainoaa kulkuväylää pois stadionin läheltä. Erikoiset järjestelyt. Ei lainkaan sellaiset saksalaisille tyypilliset järjestelmälliset järjestelyt. Tai no tavallaan joo, järjestelmälliset koska vain yksi poistumistie. Mutta ei niinkään toimiva järjestely. Ei menny tällä kertaa onneks tunteisiin, kovin pahasti. Lopulta meillä meni reilut 30 minuuttia, että päästin 5 minsan matka takaisin hotellille.

Päivän kilometrit olivat tasan 300 km.

Cochem, Saksa part. 2

Tänä aamuna muistin ottaa kuvan hulppeasta aamupalapöydästä. Toinen kuva on meidän majoituksesta ulkoa.

Vaikka Atte on kolmatta päivää kipeänä, niin parin buranan voimalla lähdettiin katselemaan näköaloja. Ei kylläkään kiinnostanut urheilu ylös, joten otettiin kyyti köysirataa pitkin menevällä tuolihissillä. Menopaluu kustansi 6,90 € per peppu. Minua saattoi vähän jänskättää. Tuolihissihän kulki kuitenkin about kolmen metrin korkeudessa. Satsasimme myös 2,50 € maksavaan turistikuvaan, mikä otettiin juuri ennen huipulle pääsyä. Saatatte ihmetellä miksi kyseistä kuvaa ei näy tämän tekstin alla. Noh, sitä kuvaa ei tule kukaan koskaan näkemään.

Tuolihissin kyytiin uskaltautuminen kannatti, koska ylhäällä päästiin näköalojen ihailemisen lisäksi kahvilaan. Meitsi makusteli pienen jäätelöannoksen, jossa saattoi olla vähän munalikööriä.

Liköörillä terästetty jäätelö auttoi kestämään alaspäin menevän hissin, joka oli vielä astetta pelottavampi kuin ylöspäin mennessä. Hengissä selvittiin, juuri ja juuri. Rystyset oli kyllä kovilla, kun piti puristaa koko matkan turvakaarta. Katse pysyi tiukasti horisontissa.

Pienen tuumailutauon jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Tykkään monestakin syystä Saksasta ja yksi niistä on se, että meikäläisenkin kaviolle löytyy naisten kenkiä.

Tässä on nyt tullut sen verran shoppailtua, että päätettiin tänään satsata majoituksen viereisessä viinibaarissa mainostettuun menuuseen. Oli meidän budjetille vallan mainio vaihtoehto. Alkuun saatiin tomaatti-kermakeittoa, pääruuaksi schnitzel sienikastikkeella ja jälkkäriksi jonkin sortin makeaa mansikkakermaa. Haluan huomattaa, että Atte lupautui syömään sieniä ihan siitä syystä kun minä uskaltauduin aamupäivällä siihen kidutustuoliin. Molemmat siis voitettiin tänään.

Cochem, Saksa

Tänään matka jatkui pitkin Mosel joen rantaa pohjoiseen päin. Ensin käytiin kuvaamassa Trittenheimin kaupunki missä yövyttiin viime yönä.

Maisemia matkalta.

Pienenä välietappina oli kaupunki nimeltä Bernkastel-Kues. Saatiin auto parkkiin, vaikka paikalla oli pari muutakin autoa. Samalla parkkialueella oli myös pari Ferraria ja McLaren. Ei lainkaan huonoa seuraa meidän taistelulaivalle. Bernkastel-Kues on todella upean näköinen kaupunki. (Alkaa tuntua siltä, että toistan itseäni.) Söimme siellä myös lounasta ennen matkan jatkamista. Perunamuussin ja hapankaalin yhdistelmä ei tosin voittanut meitä puolelleen. Jäätelö on onneksi aina hyvää!

Reilun parin tunnin pysähdyksen jälkeen matka jatkui näissä maisemissa.

Tänään ajeltiin 107 km ikkunat auki nauttien maisemista. Ikkunat auki lähinnä siksi, että Mondeon ilmastoinnin kondensiovedet on tullut parin päivän ajan sisään kabiiniin. Elikkäs tuoksu autossa on aikas makoisa.

Määränpäämme oli Cochemin kaupunki, jossa vietetään seuraavat kaksi päivää. Matkaväsymystä helpotti kummasti näin hyvännäköiseen hotellihuoneeseen pääseminen.

Hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme vielä kaupungille etsimään viiniä. Löysimme kivan weinstuben, josta sai myös pientä purtavaa viinin kera.