Plešivica, Kroatia

The Boys of Summer ja kylätie kuumana. Matka jatkui, mieli virkeänä ja takakontti jo uhkaavasti täyttymässä viineistä. Tänään ensimmäiseksi kohteeksi otettiin Balaton-järvi Budapestin eteläpuolella. Unkarin puolelle Atte oli ostanut jo etukäteen 12€ kustantavan vignetten, joten päästiin luukuttamaan rauhassa moottoriteitä.

Tähän väliin sen verran kommentoitava unkarilaisia autoilijoita, että vaikka he ajavat järkyttäviä ylinopeuksia ja tekevät hulluja hasardi-ohituksia jopa kaupunkialueella, niin omituisesti menohalut häviävät moottoritiellä, missä saisi ajaa 130 km/h. Noh, meillä oli sitäkin mukavampaa ajellessa moottoritietä. Siihen asti, kunnes tajusimme olevamme Budapestissa. Siis kaupungin keskustassa. Voi vit.. Mr. Burns! Viattomasti taas luotettiin vanhaan höppänään. Pikkasen meinas kiehahtaa tunteet, mutta tulipahan nähtyä Budapestin keskusta lähietäisyydeltä. Mr. Burns joutuu kyllä jäähylle tästä hyvästä. Varmaan puoli tuntia saatiin tuhrattua aikaa kaupungin läpi ajaessa, mutta lopulta oltiin taas takaisin moottoritiellä.

Tämän päivän välietapiksi oli suunniteltu Balaton järven rannalla sijaitseva Siófokin kaupunki. Pistettiin Mondeo parkkiin pienelle parkkikselle ja suunnattiin turistikaupungin ravintolakeskittymään rannan läheisyyteen. Nopean Gyros pitaleipä-lounaan jälkeen oli ajatus käydä kurkkaamassa miltä ranta näyttää. Kävi äkkiä selväksi, että rantaan ei pääse maksamatta. Joten tyydyttiin palaamaan autolle. Parkkikselta saatiin meidän laiva onneksi nitkuteltua myös pois ja päästiin eroon ärsyttävän painavista kolikoista parkkimaksua maksaessa.

Saatiin muuten ajaa Tallinnasta Kroatian rajalle asti ennen kuin tarvitsi näyttää ensimmäisen kerran passeja. Unkari-Kroatia rajalla molempien maiden rajavirkailijat käytännössä nojasivat toisiinsa ja molempien kohdalla pysähdyttiin näyttämään passit. Eipä onneksi tarvinnut kuin about vartin verran jonotella ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Rajavirkailijat näyttivät poimivan autojonosta ainoastaan kaikki Ukrainalaiset autot tarkempaan passintarkastukseen.

Rajan ylityksen jälkeen taakse jäi Unkarin loputtomat auringonkukkapellot ja tilalle tuli kumpuileva ja vehreä maasto. Ensimmäinen maksullinen tullitie oli 72,5 km pitkä ja kustansi 6,40€. Mutta kylläpä se olikin pirukseen hyvässä kunnossa ja nopeata ajaa. Paljon siltoja ja tunneleita. Ollut aikoinaan varmaan tuhottoman hidasta ajaa kaikkien pienten kylien läpi ja ylös sekä alas vuonoja ja notkelmia. Joten mielellään maksaa vähän rahaa, että pääsee ajamaan rauhassa ilman hampaiden kiristelyä ja nytkytystä.

Toista maksullista motaria ajettiin vain 20,7 km verran ja se kustansi hurjat 1,50€. Käytiin ostamassa matkalla valmiiksi Slovenian puolelle vignette huomista varten. 7 päivää ajolupaa Slovenian teillä kustansi 16€. Sen jälkeen suuntasimme kohti tämän päiväistä majoitusta. Majoitus sijaitsee vuoren rinteellä, jonne vievä tie oli viimeisen kilometrin verran pelkästään yhden auton levyistä tietä. Pikkasen apukuskia taas ahdisti, vaikka maisemat upeat olivatkin. Ehjänä kuitenkin selvittiin perille, eikä tarvinnut onneksi olla kenenkään kanssa nokikkain tiellä ja väitellä siitä kumpi peruuttaa.

Majoituksella meidät otettiin iloisesti vastaan ja huoneen saatuamme kyselimme ruokailumahdollisuudesta. Majatalonpitäjä kertoi, että heiltä saa kolmen ruokalajin illallisen, joka kustantaa 10€ per henki. Tartuimme diiliin sen enempiä miettimättä. Tämän jälkeen majatalonpitäjä tarjosi meille tervetuliaisdrinkiksi lasilliset viinitilan omaa rieslingiä.

Ennen ruokailua kävimme roudaamassa tavarat huoneeseen ja asetimme ihanan ilmastointilaitteen viilentämään huonetta rapsakkaan +18 asteeseen. Ruokailimme upeassa miljöössä samalla maistellen lisää viinitilan omia viinejä. Alkuun saimme erinomaista liha-nuudelikeittoa. Pääruuaksi meille tarjoiltiin grillilautanen ja oman kasvimaan salaattia. Jälkkäriksi saimme lettuja mansikkahillolla. Kaikki ruuat olivat ihan täydellisiä yhdistettyinä viineihin sekä miljööseen.

Illan pimennyttyä raahauduimme huoneeseemme. Oli kuin olisi jääkaappiin kävellyt. Täydellistä! Tänä yönä luulisi nukuttavan.

Päivän kilometrit olivat tasan 600 km.

Mád, Unkari part. 2

Aamupalan jälkeen käveltiin läheiselle Holdvölgyn viinikellarille, josta oltiin etukäteen käyty lukemassa netistä. Saatiin varattua aika englanninkieliselle kierrokselle klo 13:sta. Käppäiltiin aamupäivän kuumuudessa takaisin majoitukselle tsuumailemaan kartasta minne päin olisi järkevä lähteä autoilemaan viinikellarikierrosta odotellessa. Päädyttiin suuntaamaan parin läheisen kylän kautta kaupoille. Matkalla käytiin kuvaamassa myös viiniviljelmiä.

Klo 13 (kymmentä vaille) oltiin tikkana takaisin Holdvölgyn viinikellarilla. Jouduimme siis odottelemaan hetken mukaamme kierrokselle tulevaa australialaista pariskuntaa. Kierrokseen kuului kuuden eri viinin maistelu, ja siitä oli tehty hauska aarrekartta jota pääsimme seuraamaan. Kartasta näkyi myös koko tunneliverkosto, myös osat mitkä eivät olleet enää käytössä.

Opas yritti tarjota meille ennen kellariin menoa mukaan vilttejä, koska kellarissa lämpötila on +13 astetta ja kosteusprosentti 90-95. Ilmoitimme olevamme Suomesta. Jostain syystä kommentti ei auennut ennen kuin myöhemmin kierroksen aikana keskusteltiin eri maiden kesä- ja talvilämpötiloista.

Holdvölgyn kellarit on rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla ja niitä on yhteensä 1,8 kilometriä. Kierroksen aikana opas kertoi millä tavalla kellareita on restauroitu ja näytti pätkiä mitkä eivät ole enää käytössä. Matkan varrella päästiin maistelemaan erilaisia viinejä, joista viimeisenä oli kaksi makeaa viiniä. Opas oli todella mukava ja asiansa osaava. Myös aussipariskunta oli selkeästi viinin ystäviä ja osasivat kysyä erinomaisia kysymyksiä, joita itselle näin harrastelijana ei tullut mieleen esittää. Tunnelma myös rentoutui mahottoman hyvin viimeistään kolmannen viinilasillisen jälkeen.

Jotenkin omituisesti kierroksen aikana (6 lasia viiniä plus vähän extraa) mieli virkistyi ja innoissaan ostettiin myymälästä 8 pulloa viinejä mukaan. Puolitoista tuntia kestänyt kierros maksoi maisteluineen huimat 12€ per peppu. Ostosten jälkeen hoiperreltiin takaisin majoitukselle. Atella meinasi kädet krampata, kun raukka joutui kantamaan kuuden viinipullon laatikkoa mukana. Kävi majoitukselle raahautumisen jälkeen hyvin äkkiä selväksi ettei tultaisi ihan hetkeen olemaan tarpeeksi selviä auton rattiin. Joten vesitankkauksen jälkeen lähdimme taapertamaan reilu kilsan päässä olevalle ravintolalle, missä kävimme eilenkin. Alun perin oli tarkoitus lähteä autolla pidemmälle syömään.

Kuumuus oli aika huikaiseva ja ravintolalle selviytymisen päätteeksi erilaisesti kylmien valkoviinien maistelu oli mahdottoman mukavaa varjoisalla terassilla. Tänään maistui syötäväksi heti kärkeen bruchettat, jotka todettiin erinomaisiksi edellisenä päivänä. Muutaman viinilasillisen jälkeen pääruuaksi Atte söi pastaa pestolla ja Eine friteerattua kanaa perunapyreellä.

Mukaan tarttui tänäänkin kaksi pulloa viiniä kotiin vietäväksi. Takaisin majoitukselle raahautuessa tuntui, että kuumuus vain lisääntyi koko ajan. Ilta menikin rauhallisesti terassilla istuen ja nauttien kaupasta ostettuja juustoja ja makkaroita, viiniä unohtamatta.

Kilometrejä saatiin tauluun tänään 41 km.

Mád, Unkari

Mahdollisesti hieman rauhattomasti nukutun yön jälkeen: mmmm...aamupalaa..

Tänään ennen matkaanlähtöä kinasteltiin parkkipaikalla, lähinnä Mr. Burnsin kanssa päivän reittivalinnoista. Jonkinlaisen konsensuksen löydyttyä (edes oikeasta ilmansuunnasta) kaasuteltiin matkaan hyvissä ajoin karvan verran ennen klo 9. Puolalaisia radiokanavia jaksettiin surffailla melkein puoli tuntia, jonka jälkeen tyydyttiin taas hiljaisuuteen. Testattiin radiota Slovakiankin puolelle päästyämme, mutta samaa shittiä se oli sielläkin.

Tänään aika meni lähinnä reitin seuraamiseen googlesta, koska Burns ei ollu ihan messissä. Puolan puolella saatiin loput zlotyt kulutettua jätskiin ja mentoseihin. Saatiin muuten ehkä 10 pisaraa vettäkin taivaalta. Vaikka välillä kyllä näytti enemmänkin uhkaavan tummalta taivas. Pilvet ovat kyllä tänään olleet pelkkää plussaa. Ei tuo auringon porotus suoraan joko otsalohkoon tai massuun niin kovin nautinnollista kokoaikaisesti ole.

Matkalla Unkariin reittimme kulki (yllättäen) Slovakian läpi. Pysähdyimme matkalle sattuneeseen isoimpaan kaupunkiin, Trebisoviin, kauppaan. Alkoholi oli edullista, mutta muuten ei kaupunki oikein vakuuttanut. Slovakian puolella ajaessa nähtiin muuten ehdottomasti eniten poliiseja tähän asti.

Maasto oli tänään mukavaa ajamisen kannalta. Kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Tosin Slovakian ja Unkarin rajan lähettyvillä tie kulki ainakin 10 kertaa saman junaradan yli edestakaisin. Se alkoi lopulta pikkasen ärsyttämään. Minkä lisäksi Slovakian ja Unkarin tiet ovat selkeästi Baltian ja Puolan teitä kapeammat. Joten sekopäiset paikalliset, jotka haluaa ajaa ylikovaa, oli Mondeo vähän niin kuin tientukkeena vaikka kuinka painoi reipasta ylinopeutta itsekkin.

Majapaikkamme seuraavat 2 yötä sijaitsee Mád nimisessä kylässä Tokajin alueella Unkarissa. Heitettiin tavarat vaan äkkiä sisään ja suunnattiin kohta ravintola Első Mádia. Alkuun maisteltiin yhdessä lajitelma juustoja sekä bruchettoja. Pääruuaksi molemmat valitsimme grillattua possua kaikenlaisilla härpäkkeillä. Jälkkäriksi maistui vielä suklaakakku. Mukaan ravintolalta ostettiin kaksi paikallista viinipulloa. Unkarin nollatoleranssi kun ei houkuta testaamaan viinin juomista ja autoilua.

Näin ensikosketuksella Unkari vaikuttaa aika kalliilta maalta. Ravintolaruuat ja pari pulloa viiniä mukaan, niin lasku oli sellaiset 19 000. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Nyt lasi tai pari viiniä majoituksen terdellä ihanassa viilenevässä illassa.

Päivän kilometrit 459 km.