San Antonio, TX

Väsynyt matkailija oli tehnyt sen verran typeriä kirjoituskämmejä edelliseen postaukseen, että oli pakko lähteä heti aamutuimaan vähän muokkailemaan omia höpötyksiä. Mihin oli hyvin aikaa, koska unet loppui aikaisen nukkumaanmenon vuoksi jo neljän aikaan aamulla. Samalla päädyin lisäämään myös parit ekstra kuvat. Eli saa käydä lukasemassa edeltävän postauksen uudestaan. Toki eilinen margaretha pitsa oli ihan hauska juttu omastakin mielestä....

Rauhallisen aamun jälkeen kurvattiin Chevyllä kohti San Antoniota. Ensimmäinen etappi oli Houstonin ohitus. Joka kestikin mukavat 35 minuuttia ilman ruuhkia ja ihan koko ajan ajettiin Interstatella siltaa pitkin (siis noin 28 mailia pelkkää siltaa). Eli vieressä ja alla meni syöttötiet molemmin puolin sekä jäätävä määrä ramppeja eri suuntiin eri tasoissa. Välillä olo oli kuin huvipuistossa. Ja Interstate oli lähes koko ajan 7 kaistainen molempiin suuntiin ja viereiset syöttötiet myös useampi kaistaisia. Silkkaa hulluutta, kun kyseiset tiet eivät ruuhka-aikana kuulemma riitä niitä käyttävälle automassalle.

San Antonioon saapuessa tuli vähän säädettyä ajo-ohjeiden suhteen ramppiviidakossa, mutta pienen kiertotien jälkeen löydettiin lopulta perille majoitukselle. Saatiin huone kerrankin alakerrasta, joten ei tarvinnut raahata laukkuja yläkertaan. Einekin pääsi vihdoin toteuttamaan itseään matkalla ostetuilla desinfioivilla pyyhkeillä.

Majoitukselta suunnattiin kävellen kohti keskustan River Walkia. Kävelymatkaa oli alle kilometrin ja toisin kuin moni muu kaupunki jenkeissä, niin täällä kävely on tehty helpoksi sekä miellyttäväksi. River Walkilla parkkeerattiin ensimmäisenä perseemme irkkupubin happy hour:lle. 

Olipa kyllä kiva katsella illan pimenemistä ja jouluvalojen syttymistä. Ennen syömään menemistä käveltiin koko River Walk ympäri ja ihasteltiin upeita puitteita. Syömään päädyttiin tietysti sinne missä oli selkeästi isoimmat margaritat. Texas size, totta kai.

Margaritojen tuhoamiseen meni hetki jos toinenkin. Siitä kun selvittiin, niin yritettiin kuvata upeita jouluvaloja. Niitä on muuten ripustettu ympäri River Walk:a vaatimattomat 2500 valokaapelia, joissa on noin 122 000 yksittäistä valoa.

Iltamme päättyi majoituksen vieressä olevaan Mariachi Baariin. Ihan yhdet vaan otettiin.

Houston, TX

Lentokoneessa kohti Amsterdamia lentäessä saatiin sitten jostain syystä päähämme, että samalle aikavyöhykkeelle ollaan laskeutumassa. Kerettiin siis oikein kunnon stressit saada päälle, kun mietittiin että keretäänköhän me Houstonin jatkolennolle. Onneksi lopulta ymmärrettiin, että kyllä se kello siirtyy tunnin taaksepäin. Joten vaihtoon jäi se vähän reilu tunti aikaa (mikä pitikin). Ei siinä siltikään paljon turhaa aikaa jäänyt. Porttia vaihdettaessa pysähdyttiin vessassa, jonotettiin passin itsepalvelutarkastukseen ja portille päästyämme päästiinkin suoraan boarding jonoon.

Oltiin siis lopulta hyvissä ajoin lentokoneessa istumassa ja olo olikin aika loppu jo ennen kuin päästiin matkaan. Lentokoneessa oli tosi lämmin koko matkan ja perse meinas vähemmästäkin istumisesta puutua.

Tähän väliin voisi kuitenkin vähän kehaista KLM lentoyhtiötä. Palvelu molemmilla lennoilla oli erinomaista ja mukaan matkan hintaan kuului sekä ruuat että juomat. Aamulennolla saatiin lämmin omeletti-panini ja toisella kahvikierroksella minimuffinit. Sitten taas lennolla Houstoniin saatiin ensin savustettuja pähkinöitä juomien kanssa ja sen jälkeen lounasta (lihapullat kahdella muussilla tai kaksi erilaista pastaa) kunnon salaatin, sämpylän ja vadelma-suklaavaahto jälkkärin kera. Myöhemmin oli vuorossa jäätelöä tai sipsejä ja vielä ennen laskeutumista tarjoiltiin margarita pitsaa salaatin ja mokkavaahto jälkkärin kera. Ei oo varmaan koskaan ollut noin hyvin syöty olo lentomatkan jälkeen.

Houstoniin laskeutumisen jälkeen käppäiltiin lentokentällä pitkiä käytäviä pitkin miettien maahantulotarkastusta. No missään ei sit lopulta ollut montaakaan ihmistä. Tsekattiin itsemme self-service laitteilla sisään ja maahantulotarkastuksen täti jaksoi tehdä vain minimi duunin ilman turhia löpinöitä. Lopulta oltiin siis matkalaukkuhihnalla odottamassa laukkuja. Siis oikeesti odottamassa, että ne tulee! Varmaan eka kerta jenkkeihin tultaessa (yleensä ne on nostettu pois hihnalta jo aika päiviä sitten)... Molemmat laukut tuli ehjinä perille ja saatiin hyvillä mielin jatkaa matkaa tullin läpi, jossa sielläkään ei ketään kiinnostanut meidän liikkumiset. Lopulta ulkona autovuokraamon dösässä tuli sellainen olo, että ihanku ei olis kaikkea tarvittavaa tehnyt maahantulon yhteydessä. Ketään ei edes kiinnostanut kerätä lentokoneessa (kolmeen kertaan) täytettyä U.S. Customs lappua. Loistavan nopea putkemme jatkui Aviksen tiskillä, missä saatiin autokin vuokrattua ennätysvauhtia ja sekin ilman mitään turhia löpinöitä ja jankutuksia! Tällä kertaa saatiin autoksemme Chevy Malibu. Atte tykkää. Sekä autosta, että siitä ettei tartte jaaritella turhaan autovuokraamojen virkailijoiden kanssa.

Autovuokraamolta löydettiin suhteellisen lähellä olevalle majoitukselle helposti. Vanha kunnon TomTom:kin näyttää toimivan edelleen, ainakin tällai pikaisesti testattuna. Navigaattorihan on vaatimattomat 7 vuotta vanha ja jo viime reissulla kaksi vuotta sitten kertoi meille, että 55 % kartoista on vanhentunut. Hetken majoituksella huokaisun jälkeen päivän ohjelmassa oli enää iltaruokailu ja aamupalan hankkiminen. Syömään suunnattiin Red Lobster ravintolaan, jonka menusta molemmat valkattiin Bar Harbor Lobster Bake-annokset. Ruoka oli mahtavaa ja sen jälkeen meinasi väkisin iskeä väsymys. 

Ruokailun jälkeen käväistiin kuitenkin reilu tunti pyörimässä Walmartilla ja hakemassa tarvittavat eväkset. Lopulta reilu 25 tunnin valvomisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Kohti Damia

Me aletaan selkeästi kehittymään, koska tälläkin kertaa muistettiin ottaa mukaan meidän herkkusämpylät. Oltiin myös hirmu fiksui, ku otettiin omat vesipullot mukaan ja täytettiin ne turvatarkastuksen jälkeen. Siitäs sait Ärrän kiskurihintaiset lähdevesipullot!

Mainittakoon check-in tiskillä pienestä kuumotuksesta, kun omituisen virkaintoinen lentokenttätäti halusi tsekata meidän käsimatkatavaroiden koot. Olisi nimittäin väkisin halunnut laittaa ne ruumaan. Kysyi useamman kerran: 'Oletteko varmoja että ette halua luopua niistä? Tarvitsetteko varmasti molempia?' Noh, tulipahan sitten testattua että molemmat laukut oikeasti mahtuu siihen hiton käsimatkatavaran mittaus metallihäkkyrään. Toisen kanssa onnistuminen tosin vaati pientä runnomista, koska siinä menee 1 cm sekä pituus että leveys yli standardimittojen. Punnitsikin vielä molemmat laukut ja antoi tarkastuksesta keltaiset hyväksytty tarrat. Omituinen täti oli myös siinä mielessä, että ensin hän ei löytänyt koneelta meidän paluulentoja ja seuraavaksi unohti samantien punnitsemansa laukun painon.

Seuraavaksi saa jännittää, että keretään Amsterdamissa jatkolennolle. Ja sen jälkeen ehkä vähän voi myös jännittää, että miten tän yhden terroristi-parran kanssa päästään jenkkilän puolella maahantulotarkastuksesta läpi...