torstai 3. syyskuuta 2015

Denver, CO

Tänään voisin aloittaa toivottamalla meidän tuhannet (miten niin liioittelua?) blogin seuraajat tervetulleeksi seuraamaan tämänkertaista reissua. Jutut on vanhat, mutta onneksi mantere on sentään Uusi. Samaan hengenvetoon kerrottava, että molemmat herättiin tänään jostain syystä klo 05:05 (liikaa pätkänukkumista lentokoneessa?). Ehkä saattoi pikkasen kiukuttaa, joten epäilemättä jutut eivät ole myöskään kauhean laadukkaita tänään(kään).

Diipadaapailuunhan se aamu sit meni, mutta hyvissä ajoin päästiin liikkeelle (ehkä vähän liiankin ajoissa). Ajeltiin Denverin keskustassa sijaitsevaan Colorado Convention Centerin parkkihalliin, jossa pistettiin mittariin 12 tuntia aikaa.

Lämpötila oli noussut jo hyvinkin yli kolmeenkymmeneen, joten mehut hävis aika äkkiä kävelykatua tallatessa. Varsinaista päämäärään tai tarkoitusta ei päivälle ollut. Joten käppäiltiin minkä kuumuudelta jaksettiin ja välillä poikettiin terassien varjojen alle tai ilmastoituihin sisätiloihin viilentymään. Päästiin testaamaan useassa ravintolassa coloradolaisten pienpanimoiden erinomaisia oluita. Yhdessä ravintolassa oli huimat 50 eri olutta hanassa!






Denverin keskustasta on todettava, että baareja ja ravintoloita oli todella paljon. Ja paljon ihmisiä liikkeellä niin päivällä kuin melkein kymmenen aikaan illallakin (keskiviikkona!). Kaupunki oli miellyttävä jalankulkijalle ja yhdellä pääkaduista kulki ilmainen bussi edestakaisin katua päästä päähän.






Tosiaan päivä haahuiltiin kaupungilla ja illaksi suunnattiin keskustan lähellä olevalle Coors Field stadionille katsomaan Colorado Rockies vastaan Arizona Diamondbacks baseball ottelua. Liput matsiin kustansi huimat 7,5 dollaria per nassu. Ei ollut edellisen päivän ottelun perusteella suuret odotukset että tulisi paljon katsojia ja saatiinkin rauhassa istua omassa katsomonosassa vain muutaman muun katsojan kanssa. Paikat oli yllättävän hyvät ja ilma oli mukava pelin seuraamiseen, koska aurinko meni illaksi pilveen. Suurin pettymys tietenkin oli se, että suurinosa ruokakojuista oli kiinni. Varmaankin juuri sen takia koska katsojia oli niin vähän. Päästiin kuitenkin testaamaan parit mätöt pelin katsomisen ohessa. 






Stadionilla käppäillessämme huomattiin äkkiä että aika iso osa katsojista oli tullut vain juopottelemaan stadionin lukuisiin baareihin. Oli pelin seuraaminen vähän niin kuin toissijainen asia. Alkoholitarjoilu loppui seitsemännen vuoroparin jälkeen. Joten mekin suuntasimme pois paikalta. Tosin sen takia, että auton 12 tunnin parkkiaika alkoi lähentyä loppua. Jalat alkoi olemaan aika kipeät ja olikin ilo huomata että se ilmainen bussi kulki edelleen. Eli päästiin sitäkin sitten testaamaan seitsemän korttelin verran.

Hotellilla unta ei tarvinnut kauaa odotella. Jäi tämäkin päivitys aamuun. Mutta nyt voinkin kertoa, että matsi oli lopulta päättynyt kotijoukkueelle 9 - 4. Eli ei me missattu kuin kaksi viimeistä juoksua. Ilmoitettu yleisömäärä oli 20 574 ja stadionille mahtuisi 50 000 ihmistä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Aurora, CO

Lento Denveriin lähti lopulta noin kolme varttia myöhässä. Kävi muuten pitkästä aikaa niin hyvä tuuri, että meidän viereen ei tullut ketään. Eli saatiin kolmen penkin rivi kahdestaan, eikä tarvinnut ahdistella kylki kyljessä. Tosin naureskeltiin, että karma kostaa sit paluumatkalla jääkaappipakastimen kokoisen kaverin muodossa.

Lento meni mukavasti ylimääräisen tilan takia. Molemmat nukuttiin useampi tunti ja oltiin siis suhteellisen virkeitä perillä. Maahantuloselvityksessä saatiin saas uusia kokemuksia. Ensin jonotettiin automaateille missä tehtiin perinteiset sormenjälki ja valokuva jutut. Sen jälkeen jonotettiin virkailijalle joka teki samat uudestaa. Ei pysty ymmärtämään..

Molemmat matkalaukut odotteli nätisti meitä kun oltiin viimeisiä tarkastuksen läpi tulleita. Varsinaisesti aikaa kaikkeen meni niin että oltiin lopulta ulkona terminaalista vähän alle tunnissa. Tosin sitten vielä jonoteltiin vähän Aviksella, mutta sekin oli huomattavasti kivuttomampi kuin pelättiin. Olisi muuten lähtenyt hyvään hintaan (vain $10 per päivä lisähintaa) iso BMW tai ($5 per päivä) Cadillac, mutta pysyimme jyrkkinä eikä otettu upgradeusta eikä mitään muita lisäjuttuja. Lopulta päästiin kurvaan Avikselta Ford Fusionilla (ei mikään aikoinaan euroopassa myyty pieni malli) kohti majoitusta vähän yli yhdeksän.

Pientä stressiä oli ehkä havaittavissa autossa, mutta se kuuluu aina ekaan ajoon. Plus oli pimeä. Mutta navigaattori toimi siitä huolimatta että siinä on 5 vuotta vanhat kartat. Heh. Täytyy katsoa miten se lähtee käyttäytymään vai käykö ostamassa uuden jossain vaiheessa. Majoitukselle kuitenkin löydettiin helposti, koska Atte oli kirjoittanut valmiiksi niin hyvät ohjeet.

Pieni iltapala naamariin viereisessä Sonic Drive-In mestassa. Ja sen jälkeen tuli kyllä iloisesti uni. Ainoa että molemmat herättiin klo 05:05. Noh, uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin!

tiistai 1. syyskuuta 2015

Reykjavík

Aamu alkoi taas aikaseen, vaikka oli itselle uskoteltu 'tällä kertaa ei tartte niin aikaseen herätä'. Kuitenkin kello piti asettaa soittamaan 04:45. Virkeinä kolmen päivän pakkaamisen jälkeen (ei varmana voinu mitään unohtua) suhattiin lentokentälle. Päästiin lentämään meille uudella lentoyhtiöllä (Icelandair) molemmille uuteen maahan (Islanti).

Ensinäkymä Islannista oli lentokoneen pienestä ikkunasta ihmettely, että missä kaikki puut on? Pelkkää sammalen vihreää ja muita vihreä sävyjä sekä hiilen mustaa ja pieniä länttejä lunta vuorilla. Upean näköiset maisemat!

Lentokoneesta kiilattiin suoraan Reykjavíkiin menevään bussiin. Matka kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana ihmeteltiin lisää puutonta maisemaa. Bussiasemalle päästyämme suuntasimme ensimmäisenä kohti keskustan korkeinta kohtaa ja Hallgrímskirkja kirkkoa.




Sisällä tuhlattiin viiden euron lippuihin, jotta päästiin torniin katselemaan maisemia. Kukaan ei vaan koskaan niitä kysellyt ennen eikä jälkeen hissimatkan, eli olisi voinut hyvin kävellä suoraan hissiin. Hienot näkymäthän tornista oli, että kannatti käydä.






Seuraavaa agenda listalla oli ruokailu. Lopulta hetken pyörittyämme päädyimme niinkin originelliin vaihtoehtoon kuin Cafe Paris, missä söimme hamppariateriat. Haha. Hinta tosin oli kaupungin hintatasoon nähden huokea 5100 paikallista kruunua (n. 35€). Vatsat täynnä norkoiltiin sen jälkeen takaisin kohti bussiasemaa.

Lyhyen pintaraapaisun perusteella voi sanoa, että ei Reykjavíkiin tarvitse mahdollisella seuraavalla reissulla päivää pidempää tuhlata aikaa. Kyllä kaikki mitä nähtävää Islannissa on, niin on muualla. Eli retkeilemään tai itsenäisesti autolla liikkumaan!

Nyt odotellaan lentokentällä seuraavaa lentoa kohti Denveriä. Tulipahan tässä pyöriessä mieleen miten kummallinen tämä islanninkielikin on. Sanoja ei erota toisistaan vaan puhe kuulostaa pelkältä yhtenäiseltä mongerrukseltakin. Ja vessahädän yllättäessä saattaisi housuun tulla ennen kuin tuo kyseinen sana taipuisi.