Shop 'til you drop ja lisää teatteria

Tänään suunnattiin heti aamusta bussilla kohti Jersey Gardens Outlettia. Bussi oli täynnä turisteja ja muutamat oli matkalaukkujen kanssa liikkeellä. Naureskeltiin ensin bussissa asialle ja sen jälkeen vielä sisälle ostoskeskukseen päästyämme. Kunnes tultiin siihen tulokseen, että hitto ne oli järkeviä! Olis ollu helppoa kun ei olis tarvinnu kantaa takkeja ja ostoskasseja eikä mitään ylimääräistä.

 

Pyörittiin lopulta melkein viisi tuntia kaupoissa. Okei, syötiin välillä lounasta ja pidettiin myös muutamia pieniä taukoja. Ei nyt sentään mitään himoshoppaajia olla... Tosin nyt oli paras aika shoppailla, koska ihmisiä oli niin vähän liikkeellä. Tämäkin paikka kesän turistiruuhka-aikaan olisi varmaan aika sietämätön.

 

 

 

Ruuhkabussissa (ei, täällä on vain ja ainoastaan ruuhkaa joka paikassa aina) takaisin Port Authorityn bussiasemalle. Raahattiin suuret ostoksemme hotellille ja levähdettiin hieman miettien illan suunnitelmaa. Lopulta päätettiin lähteä katsomaan saisiko TKTS:ltä vielä johonkin teatteriin lippuja.

 

Puskettiin läpi jäätävän tuulen Times Squaren punaisille portaille. Jonossa jännitettiin saisiko tänään ensiesityksessä olevaan The Realistic Joneses esitykseen vielä lippuja. Ja saatiin!! Siis oikeasti! Broadway preview show! Näytelmään jossa esiintyy Toni Collette, Michael C. Hall ja Marisa Tomei! Iiiiks!!!

 

 

 

 

 

 

Lyceum Theatre on upea vuonna 1903 valmistunut rakennus. Kyllä kelpasi katsella hauskaa näytelmää hienoissa puitteissa. Vaikkakin penkit oli aika kapeat meidän leveille peffoille. Sekä ainainen ongelma liian vähästä jalkatilasta. Mutta näytelmä oli todella hauska ja oli ihan mieletöntä päästä näkemään se!

 

 

Pyörimistä ympäriinsä ja legendaarinen Apollo

Alkaa aamut lähtemään koko ajan hitaammin ja hitaammin liikkeelle. Pientä reissuväsymystä vissiin. Päästiin kuitenkin lopulta ylös sängystä. Ja lähdettiin rohkeasti kevyissä vaatteissa kaupungille. Vesisateen kun pitäisi alkaa vasta illalla. Lämpömittarikin väitti +14°c.

 

Kevyt varustus osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin paikoitellen kova tuuli tuntui vähän viileältä. Metroiltiin SoHoon, jossa käppäiltiin katuja pitkin ikkunashoppailemassa ja ihmettelemässä rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Sieltä päästiin lopulta Little Italyn puolelle, joka oli tosiaan kutistunut pieneksi alueeksi. Eikä siellä ollut oikeastaan muuta kuin ravintoloita ravintoloiden perään.

 

 

 

Seuraavana vastaan tuli Chinatown. Oli aika hämärää kun käytännössä yhdessä kadunkulmassa pyöri varmaan kymmenen katukauppiasta kauppaamassa 'tosi hyviä kelloja'. Ja kyseessä ei ollut perinteiset ulkomailla näkyvät rihkamaa myyvät tummat miehet. Vaan pienet aasialaiset naiset ja miehet jotka puhuivat samaan aikaan handsfreehin ja taputteli pientä laukkua taikka taskuaan missä niitä 'tosi hyviä kelloja' kuulemma olisi.

 

 

 

Chinatown oli täynnä kaikenmaaliman erikoisia pikkukauppoja. Hierontaa tai akupunktiota tarjoavia takakujia sekä kellareita. Rihkamaa, ruokaa, vaatteita ja kaikkea muuta mahdollista. Ja tietty (ylläri ylläri) kiinalaisia ravintoloita. 

 

 

 

 

Aikamme pyörittyämme suunnattiin takaisin hotellille. Ennen iltamenoja päätettiin käydä testaamassa hotellin aulabaaria. Mentiin innoissaan happy hour hinnoista tilaamaan drinkit. Jotka ei sittenkin tietenkään kuulunut niihin happy hour juomiin. Joten tippien kanssa 16 dollaria per juoma... Auts!

 

 

 

Tuntui siinä drinksussa kyllä olevan alkoholia ihan kunnolla, koska lähdettiin niiden jälkeen hoiperrellen kohti metroasemaa. Se hemmetin vesisadekin oli sitten vihdoinkin löytänyt tiensä Manhattanille. Onneksi vain tihuutti, joten selvittiin suhteellisen kuivina metrolle. No mutta sitten Harlemissa satoikin vähän enemmän. Dämit. Ja tietenkin meidän tuurilla se ravintola mihin oltiin menossa olikin lopettanut. Eli kastuttiin mukavasti edestakaisin kävellessä. Mentiin lopulta syömään Red Lobsteriin, mikä olikin yksi ketjupaikoista mitä ei vielä oltu testattu. Syötiin molemmat annos mihin kuului hummerin häntä valkosipuli-katkaravuilla, ravunlihalla täytetty ja gratinoitu hummerin häntä sekä perunamuussia, papuja ja grillattuja tomaatteja.

 

 

 

Massut täynnä siirryttiin vieressä sijaitsevaan Apollo teatteriin katsomaan Amateur Night.

 

 

 

Paikka ei ollut ihan täynnä, mutta tunnelma oli todella mahtava. Illan isäntä oli hauska heppu ja piti tunnelman hyvin yllä koko illan ajan. Ensin esiintyi kolme esiintyjää kategoriasta 5-15 vuotiaat. Upeita kaikki! Jatkoon huudettiin 12-vuotias tyttö, joka lauloi upeasti. Sen jälkeen päästiin itse asiaan. Yhteensä 7 erilaista esitystä, joista kaksi buuattiin pois lavalta. Voittajaksi huudettiin upea naisartisti (alempi kuva). Toiseksi tuli kaksi 'tanssija'miestä, jotka väänteli inhottavan näköisesti käsiään. Ja kolmanneksi tuli street tanssiryhmä, joka koostui kahdeksasta naisesta. Hieno ilta kaikinpuolin!

 

 

 

Brooklyn Bridge

Millä aamu alkaa? Pitsalla ja oluella! Ajeltiin Brooklyn Bridgen toiselle puolelle metrolla. Ja mentiin sillan alle syömään toiseksi kuuluisimpaan pitseriaan Juliana'siin. Eikä todellakaan jouduttu pettymään! Ihanan rapea ja ohut pohja sekä tuoreet täytteet. Tällä jaksaa pitkään! Mainittakoon vielä, että se tunnetuin pitseria oli naapurissa sijaitseva Grimaldi's.

 

 

 

 

 

Jaksettiin ainakin 100 metriä, minkä jälkeen törmättiin Brooklyn Ice Cream Factoryyn. Täytyihän sieltä nyt parit pirtelöt hakea. Niitä juodessa oli ihana istua auringossa ja nauttia lämmöstä.

 

 

 

 

 

Vatsojen vajuttelun jälkeen lähdettiin etsimään pääsyä Brooklyn Bridgen promenadelle. Kysyinpä vielä neuvoa poliisitädiltä, kun sattui niin sopivasti hengailemaan matkan varrella. Sillalle päästyämme käppäiltiin sitä pitkin takaisin Manhattanin puolelle. Jengiä oli vaikka kuinka paljon menossa molempiin suuntiin. Eikä monetkaan kävelijät pyöräilykaistaa pahemmin kunnioittaneet, jos edes tajusivat sitä. Sen takia joutuikin kuuntelemaan vähän väliä erilaisia korvia huumaavia pyörien kellojen sointia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hengissä selvittiin kuitenkin toiselle puolelle. Siitä sitten suunnattiin kohti South Street Seaport TKTS:n toimipistettä. Päädyttiin randomilla ostamaan liput Off-Broadwaylle näytelmään nimeltä Perfect Crime.

 

Ennen sitä käytiin ensimmäisen kerran tällä reissulla syömässä oikein kunnon pihvit. Jolla oli kokoa vaatimattomat 340g (tarkistettiin myöhemmin), joten ei ihme että tuli snadisti täysi olo... Pyörittiin siitä sit teatterille jännäämään millanen näytös edessä. Fun facts teillekin: pisimpään New Yorkin teatterissa pyörinyt näytelmä 26 vuotta. Näytelmässä pääosaa näyttelevä näyttelijätär on näytellyt osaa alusta lähtien, missannut vuosien aikana ainoastaan 4(!) näytöstä yli 11 000 näytöksestä!

 

 

 

 

Tuomio näytöksestä: ei tarvinnut pettyä. Välillä vähän vaikea oli pysyä mukana, mutta lopulta ehkä tajuttiin tarinan juju. Teatteri oli pieni, vanha ja tunnelmallinen. Varsin mukava ilta kaikin puolin!