Modica osa 2

Aloitimme "kevyesti" nousemalla, ne (miljoonat) portaat mitkä tultiin illalla alaspäin, San Giorgion kirkolle. Sen portailla oli mukava ensin paistatella aamuauringossa.

 

 

 

 

 

Kävimme ihastelemassa upeaa rakennusta myös sisäpuolelta. Ja siinä sitten kirkonpenkillä istuessa meitä lähestyi keski-ikäinen italialainen mies. Hän kertoi meille ensin itsestään tarinoita ja sen jälkeen siirtyi kertomaan Sisilian ja Modican historiasta. Lopuksi hän kertoi kirkon koko historian, sen merkityksen ja kaikki arkkitehtuuriset käännökset sekä maalausten vuosiluvut että tekijät, sun muut suunnittelijat ja taiteilijat. Kirkon lattialla olevaa matemaattista aurinkokelloa tuijoteltiin pidemmän aikaa, siitä näkee kuinka monen tunnin päästä aurinko laskee keskipäivän jälkeen. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire niin kerettiin rauhassa kuunnella historiaa lähes tunnin ajan.

 

 

 

Mies ohjasi meidät vielä ulos ovesta ja pyysi mennä kirkon vieressä olevaan kahvilaan. Kävimme maistamassa siinä Modican hot chocolatea, mikä oli kuin olisi juonut kuumaa suklaakiisseliä. Terassilla istuessamme meille tuli hauska vanha ukkeli juttelemaan italiankielellä. Eipä siitä juuri mitään ymmärretty, mutta ilmeisesti kun pappa ymmärsi että ollaan Suomesta niin selitti kovasti Venäjästä ja kommunismista. Ja lopuksi vielä polleasti kertoi olevansa 78-vuotias ja näin hyvässä kunnossa. Hahaa. Niin ja Atte kun kävi maksamassa juomat niin kahvilan pitäjä kertoi Mika Häkkisen olevan kaikista paras...
 

Sen jälkeen olikin pelkkää ylöspäin puskemista. Ensin jäätävä määrä eri kokoisia rappusia. Lopuksi seikkailtiin kapeaa autotietä ylöspäin. Kaikki tämä vaiva oli kyllä sen arvoista kun näimne mitkä maisemat maisematerassilta aukeni! Ja kylläpä tuli muutenkin tyytyväinen olo itseensä. Pieni askel modicalaiselle oli sata rappusta meikäläiselle. Laskettiin että lopulta tehtiin matkaa ylöspäin pienien hengähdystaukojen kera yhteensä noin tunnin verran.

Alaspäin tullessa pysähdyttiin jälleen kerran parhaille pizzoille ikinä!