Aamulla herätys klo 7:30 ja nokka kohti autovuokraamoa. Paikalla ei ollutkaan kaverimme Dave vaan melkein ummikko kreikankielinen nainen. Saatiin paperiasiat kuitenkin hoidettua ja Kia Picanto alle. Atte katsoi, että tankissa on vielä kahden pykälän verran bensiiniä joten ei ensimmäisenä kurvattu bensa-asemalle. Vaan suunnattiin Kia kohti Kefalosta ja saaren läntistä kärkeä.
Matkalla piti pysähtyä Hippokrateen puutarhassa, mutta kylttejä ei tietenkään ole lainkaan etukäteen vaan vasta siinä kohti kun pitäisi jo kääntyä. Eli ohi ajettiin iloisesti. Eipä mitään, matka jatkui eteenpäin. Kefaloksessakaan ei paljon kylttejä ollut, joten randomilla jatkettiin kohti vuorille meneviä teitä.
Kunnes. Atte tajusi, että ohops onpas se bensamittari tullut äkkiä alaspäin ja eiku toi vika pylälä tarkoittaakin sitä että bensa on silloin loppu. Noh... Vähän alkoi ehkä ahdistamaan. Päästiin onneksi yhdelle näköalapaikalle asti ottamaan kuvia.
Sen jälkeen lasketeltiinkin pika pikaa takaisin alas vapaalla vaihteella. Enpä ole ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni bensa-asemaa. Huh-huh.. Niin ja tähän väliin voisi mainita, että 95E maksaa täällä yleisimmin 1,659€/litra luokkaa. Halvin mitä nähtiin oli 1,629€. Tankkauksen jälkeen pyyhittiin stressin aiheuttamia hikikarpaloita otsalta ja jatkettiin matkaa takaisin saaren itäistä osaa päin. Ensin lähdettiin harhateille päätieltä katsomaan jotain rantakahvilaa. Tie oli hiekkatie ja pirukseen huonokuntoinen ja tietenkin kahvila oli kiinni eikä tosiaankaan rannalla. Noh, syötiin majoitukselta mukaan otettu aamupala tuulisella parkkiksella. Atte meinasi vielä siitä jatkaa eteenpäin leija rannalle, mutta tie kävi vieläkin huonompi kuntoiseksi ja ainoastaan yhden auton mentäväksi. Eli päätettiin kääntyä takaisin hyvän sään aikaan.
Seuraava hairahdus olikin sitten erään viinitila-kyltin kohdalta. Tällä kertaa hiekkatie oli kyllä hyvän levyinen, mutta ihan täynnä nimismiehenkiharaa. Pelättiin Kian leviävän täysin liitoksistaan. Pirun mönkijät pilannu täysin kaikki hiekkatiet normaaleilta autoilta. Lopulta Atella meni hermo kun stereoiden etupaneeli tipahti tärinän voimasta alas. Joten siinä vaiheessa käännyttiin takaisin päätielle.
Tällä kertaa osasimme odottaa Hippokrateen puutarhalle kääntymistä ja Aten hermoja koeteltiin taas, koska sekin oli luonnollisesti hiekkatie. Perille kuitenkin päästiin ja paikalla ei vielä silloin ollut muita. Sisäänpääsy oli 5€, mikä vähän närästi. Kuitenkin mielenkiinnolla lähdimme kiertämään paikkaa. Hyvin äkkiä kävi ilmi ettei paikalla ollut lähes mitään tai jopa lainkaan historiallista arvoa. Lähinnä kaikesta huokui new age -fiilis ja meinasi jo alkaa ehkä ottamaan päähän koko juttu. Paljon kaikenlaisia yrttejä sun muita kasveja oli eripuolilla puutarhassa sekä niissä selvityksiä millä tavalla niitä on käytetty Hippokrateen aikoina ja sitä myöhemmin. Alueella oli myös erilaisia replica rakennuksia.
Paikkaa pitävä täti tarjosi kiertelymme päätteeksi kreikkalaista teetä, joka oli erikoinen yhdistelmä salviaa, timjamia ja rosmariinia. Samalla istuimme puun alla hänen kanssaan jutellen. Kävi äkkiä ilmi hänen puheistaan ettei täti oikein ymmärrä miksi ihmiset tulevat Kos:n saarelle ja vuosi toisensa jälkeen hänen luokseen. Oli kiinnostunut meidän työpaikoistamme ja missä olemme matkanneet. Kertoi myös mitä kaikkia tuotteita itse valmistaa yrteistä sekä antoi molemmille maistiaisen itse tekemästään orgaanisesta viinistä. Myynnissäkin sitä olisi, mutta ei halua myydä ellei ostaja selkästi pidä siitä. Koska ei halua viinin matkustavan jonkun kotiin, missä sitä ei koskaan juoda, mielummin juo viininsä itse. Arvostan! Mukavan tädin ansiosta ei paikassa käyminen lopulta enää niin kovasti harmittanutkaan.
Seuraavaksi suunnattiin kohti Kos kaupunkia. Matkalla oli useitakin viinitiloja, joista yhdelle jopa osattiin kääntyä. Päästiin maistamaan viinitilan kaikkia kuutta viiniä ja mukaan tarttui neljä pulloa kotiinviemisiksikin.
Kos kaupungin alueelle päästyämme parkkeerasimme antiikinaikaisen Odeon teatterin viereiselle yleiselle parkkialueelle ja suuntasimme kävellen satamaa kohti.
Päivä oli ihan pirun kuuma ja vei jotenkin täydellisesti mehut meistä. Eikä Kos kaupunki oikein vakuuttanut kaikessa ihmisvilinässään. Lounastauon ja pienen ympäriinsä steppailun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että olemme erittäin tyytyväisiä ettei sinne menty koko lomaviikon ajaksi. Hippokrateen puuta käytiin vielä lopuksi katsomassa. Aika huonossa jamassa se alue oli viime kuussa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen.
Kuumudessa lyllerrettiin takaisin autolle ja ai että miten kiva olikaan iskeä hikinen peffa mustaan nahkapenkkiin, jonka aurinko oli porotuksellaan mukavasti valmiiksi lämmittänyt. Ikkunat auki ajeltiin seuraavaan kohteeseen, mikä oli antiikinajan temppeli Asklepieion. Saatiin Kia varjopaikalle, mutta palattiin äkkiä takaisin nimittäin sisäänpääsy oli 8€. Ei siis tosiaankaan kiinnostanut maksaa 16€, että pääsee näkemään kiviä ja kiipeämään portaita tässä kuumuudessa. Matkalla takaisin Kardamenaan pysähdyttiin ostoksille Hatzipetros oliiviöljy tehtaalle.
Kurvailimme myös Mastichari kylän kautta toteamassa, että sekään ei olisi ollut lähellekään niin kiva kuin Kardamena. Lopulta kun päästiin parkkiin Kardamenassa oli Kian mittariin tullut 121,4 kilometriä tälle päivälle. Ihan kiva kaiken sekoilun ohella.
Parien drinksujen sekä pienen kojun chicken gyro plate annosten jälkeen suunnattiin tyytyväisinä hyvissä ajoin majoitukselle suihkuun sekä odottamaan huomista, reissun viimeistä kokonaista päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti