Natchez, MS (part 2)

Joulupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Aamupala oli upea (en muistanut ottaa kuvaa, huomenna uusi yritys). Aamupala oli siinäkin mielessä erittäin miellyttävä, koska juteltiin pitkät tovit belgialaisen pariskunnan ja majoituksen isäntäpariskunnan kanssa.

Troy oli aivan ihana, kun yritti soitella kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja selvitellä onko mikään paikka auki tänään. Hän myös näytti mitä kaikkea voidaan syödä heidän jääkaapista, jos ei mistään muualta saada ruokaa. He olivat nimittäin itse menossa illalla syömään ystävien luokse. Tässä vielä muutama kuva majoituksen alakerrasta. Isäntäpariskunnan asunto on portaiden alapuolella olevan oven takana. He ovat ostaneet tämän vuonna 1906 valmistuneen talon reilu vuosi sitten ja remontoineet yläkerran majoituskäyttöön.

Lopulta päädyimme siihen, että päivämme aktiviteetti on kiertoajelu Natchez Trace Parkway tietä. Tie on kokonaisuutena 715 km pitkä ja se kulkee luonnon keskellä Natchezista Nashvilleen. Alunperin metsäreittiä on käytetty kauppareittinä ja sen varrella on sijainnut monia vanhoja intiaaniheimojen asutuksia. 

Matkalla pysähdyimme katsomaan Emerald Mound nimistä intiaanien ns. pyramidia, joita aikoinaan käytettiin seremonioihin tai uskonnollisiin menoihin.

Natchez Trace Parkwayta oli todella mukava ajella, koska muuta liikennettä ei käytännössä ollut lainkaan. Tuli välillä jopa vähän maailmanlopun fiilis, koska luontokin talvehtii eikä ole oikeastaan muuta vihreää kuin havupuut. Lopullinen määränpäämme oli tieltä pieni koukkaus Windsor Ruins raunioille. Seurasimme tyytyväisinä tienviittoja kohti raunioita, kunnes yhtäkkiä...

Jäimme about 3 kilometriä vajaaksi. Pikkasen alkoi kiukuttamaan, kun missään ei ollut mitään mainintaa tien loppumisesta ennen kuin se tosiaan loppui! Noh, ei muuta kuin takaisin samaa reittiä. Koukkaus teki yhteensä about 25 turhaa kilometriä. Seuraava vaihtoehto oli ajaa yläkautta raunioille. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa tie, minkä varrella rauniot sijaitsevat, ympäri etelästä pohjoiseen ja tulla isompaa tietä takaisin Natcheziin. Nyt sitten ajettiin ensin etelästä päin melkein raunioille asti ja sen jälkeen kierrettiin takaisin ja ajettiin pohjoisesti päin raunioille ja takaisin. Eli käytännössä ajettiin lopulta yli tunti turhaan. Noh, tässä ne Windsor Ruins rauniot nyt sitten kuitenkin ovat.

Edestakainen ajaminen on kyllä pirun puuduttavaa ja turhauttavaa. Isompaa tietä takaisiin Natcheziin ajettaessa nähtiin sielläkin kyltit raunioille, sen poikki olevan tien kautta tietenkin. Ihan luokatonta, koska ei kuitenkaan näyttänyt siltä että tie olisi pistetty poikki ihan muutama päivä sitten. Tai että se tultaisi avaamaan ihan kohta.

Käväsimme kuvaamassa myös Mississippi-jokea lähellä majoitustamme.

Sen jälkeen menimme pitämään pienen tuumailutauon majoituksella. Troy oli varmistanut, että kaikki ravintolat tosiaan ovat joko kiinni tänään tai eivät vastaa puhelimeen, mikä on sama kuin ovat kiinni. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jäi Magnolia Casinon Buffet. Lähdimme kuitenkin toiveikkaina vielä ajelemaan ensin Louisianan puolella ja sitten vielä kertaalleen Natchezin keskustan läpi, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Eli suuntasimme Casinolle. Kello alkoi jo olemaan niin paljon, että aamupalasta oli kulunut yli 7 tuntia. Olimmekin todella onnellisia, kun Casinon Buffet oli auki. Eikä se edes kustantanut kuin vaivaiset $34,70 yhteensä. Ruoka oli kokonaisuutena lopulta aika mitäänsanomatonta, mikä ei siis todellakaan ollut mikään yllätys. Mutta saimme vatsat täyteen eikä tarvinnut turvautua syömään toisten ruokia. Ja mikä olikaan paras asia Casinolla käymisessä... *pieni jännittävä rumpujen pärinä* Nähtiin vihdoin West Virginian rekisterikilpi parkkihallissa! YES! *tuuletusta* Niin ja pelattiin toki vähän pelikoneita. Olisi voinut sijoittaa vielä muutaman dollarin lisää, mutta alkoi ahdistaa tupakansavu siinä määrin, että lähdettiin katsomaan auringonlaskua. Kävimme myös kuvaamassa kaupunkia ja erikoista joulukuusta, joka seisoo täysin keskellä yhtä risteystä.

Troy ja Doug olivat lähteneet, kun saavuimme takaisin majoitukselle. Hiippailimme siis ulkona ottamassa kuvia kaikista hienoista jouluvaloista. Tässä muutama, jotka onnistuivat edes jotenkuten.

Natchez, MS

Viileä aamu ja oli ihana päästä jatkamaan matkaa! Kiva majoituksen täti lupasi hävittää meidän rikkinäisen matkalaukun, niin ei tarvinnut sitäkään lähteä itse yön pimeinä tunteina upottamaan jonnekin suonsilmään. Huippu alku jouluaatolle.

Matkaa Natcheziin oli 335 km. Päivän aikana ajeltiin käytännössä koko Mississippin halki. Natchez nimittäin sijaitsee ihan Mississippijoen rannalla ja joen toisella puolella on Louisiana. Jouluaaton liikenne oli rauhallinen ja oli tosi kiva ajella pitkin pienempiä highwayta.

Majoitukselle löydettiin helposti ja voi vitsi se olikin upea talo. Hämmennyttiin niin ettei tajuttu ottaa valosan aikaan kuvia. Onneksi huomenna on uusi päivä ja aikaa ottaa kuvia. B&B:n pitäjä oli todella ystävällinen ja miellyttävä mies nimeltään Troy. Hän kertoi meille Natchezin historiasta ja antoi kasan esitteitä eri historiallisista taloista joihin kannattaa käydä tutustumassa. Lupasi myös ottaa selvää mihin kaikkiin taloihin pääsee tekemään kierroksia huomenna, vaikka on Joulupäivä. Talon alakertaa koristaa muuten upea joulukuusi.

Huoneemme on puolet yläkerrasta, ja siihen on erikseen rakennettu upeat kylpyhuonetilat.

Troy kertoi, että olemme hänen esimmäiset suomalaiset vieraat ja naapuriksemme tulee belgialainen pariskunta. Kerkesin vertailun vuoksi ottaa kuvan heidänkin huoneesta. Vahingossa kävin ihan sisällä asti katsomassa, että heidän huoneessa on vain mini pieni kylpyhuone suihkukopilla.

Kun oli saatu raahattua matkalaukut huoneeseen, lähdimme etsimään ruokakauppaa ja juustoja viinin seuraksi. Kävimme kaupassa sekä Natchezissa, että Louisianan puolella Vidalian kaupungissa. Saalis jäi hieman köyhäksi juustojen osalta, mutta se oli odotettavissa oleva ongelma. Täällä ei nimittäin perus ruokakaupoista löydä muuta kuin 10 eri cheddarlaatua, jotka kaikki on yhtä laimeita omaan makuun. Onneksi olimme kuljettaneet Texasin viinitiloilta hyvät viinit jouluaaton kunniaksi.

Ilta meni rauhallisesti joululauluja kuunnellessa ja viiniä siemaillessa. Rakkautta kaikille sinne kotiin!

Mobile, AL (part 3)

Tänään ei ollut ihmeellisiä suunnitelmia päivän ajaksi ennen illan matsia. Päädyimme lähtemään ajelulle, joka vei meidät Bankhead Tunnelliin. Tunneli kulkee Mobilejoen alitse ja se on otettu käyttöön vuonna 1941. Se on myös lisätty maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1977. Tunneli oli aika kapea ja sen vuoksi hiukan pelottava, ainakin Einen mielestä...

Tässä vaiheessa voisin kertoa meidän projektista ostaa liput tämän illan matsiin. Eli kyseessä on Dollar General Bowl, jossa pelaavat Toledo Rockets vs. Appalachian State Mountaineers. Atte oli jo pitkään katsellut lippuja netistä sekä itse tapahtuman nettisivuilta, että molempien yliopistojen sivuilta. Lopulta selkeästi halvimmat liput löytyi itse tapahtuman sivuilla, josta Atte ne yritti ostaa muutamia viikkoja sitten. Ongelma tuli luottokorttitietojen syöttö vaiheessa, jolloin olisi pitänyt ilmoittaa myös osavaltio lyhenne. Kuten tiedätte, niin Suomessa osavaltioita ei ole, joten luottokorttimaksu ei mennyt perille "väärien" tietojen vuoksi. Atte yritti vielä toisen kerran ja vielä kerran sen jälkeen myös minun kortilla. Eipä onnistunut millään tavalla. Lopulta sitten lähdettiin matkaan ja Atte oli kerennyt jo laittaa sähköpostiakin tapahtuman järjestäjälle mihin ei koskaan saanut vastausta. Facebook oli sitten seuraava yhteydenottoväylä. Sitä kautta Atte sai pelkäämänsä vastauksen, että soittaa täytyy jos liput haluaa. Eilen käytiin vielä hengailemassa stadionilla, mutta ei sieltäkään löytynyt lippujen myyntiä. Lopulta oli tuomionpäivä ja pakko lähteä soittamaan lippujen perään. Hotellilta sai onneksi soittaa ilmaiseksi osavaltion sisäiset puhelut ja nimen (vaihtuu ihan kohta johonkin helpompaan, prkl) tavaaminen oli kirjoitettu valmiiksi paperille helpottamaan kielisolmua. Atte sai puhelimen päähän mukavan miehen, joka naureskellen ymmärsi ongelman ja ilmeisesti näki tai oli kuullut etukäteen epätoivoisista ostoyrityksistämme. Mies lopulta vaan totesi antavansa liput meille (Atte tavasi tässä vaiheessa nimensä) ja kertoi, että liput odottavat meitä Aten nimellä Will Call tiskillä stadionilla ennen peliä.

Eilen ja tänään onkin naureskeltu asiaa sekä pohdittu onkohan ne liput siellä oikeasti. Tänään oltiin innokkaina klo 16 hotellin edessä odottamassa fanibussia, jolla piti päästä $5 hintaan (per perse) stadionille ja takaisin. Ja taas meinasi epätoivo iskeä, kun bussia ei alkanut kuulumaan. Juuri ennen kuin Atte meinasi luovuttaa ja lähteä hakemaan auton avaimia, bussi viimein saapui. Päästiin siis kätevästi stadikalle ja säästettiin $10, koska parkkipaikasta olisi pitänyt maksaa $20. Stadikalla kurvattiin jännittyneinä Will Call tiskille ja saatiin kuin saatiinkin kirjekuori, jossa oli liput! Eikä mitkä tahansa liput, vaan liput pääkatsomoon, joista olisi pitänyt maksaa yhteensä $90. Atte oli yrittänyt ostaa meille halpoja lippuja kentän päätyyn, mitkä olisivat olleet yhteensä vain $30.

Niin ja tässä se kirjekuori, mistä näkyy Aten tavaaminen...

Peli olikin sitten valitettavasti todella huono, koska alunperin paremmaksi rankattu joukkue oli jostain syystä ihan super paska. Toledo Rockets ei saanut hyökkäyksessä mitään aikaiseksi ja puolustuskin oli ihan yhtä avuton.

Kaiken muun lisäksi yllättäen stadikalla tuuli aikas voimakkaasti. Joten kostean ilmanalan jälkeen meinattiin jäätyä pelin aikana. Onneksi oli ostettu sadeviitat sateen varalle, joten ne hieman helpottivat kylmän penkin ja Einen pepun alla.

Lopulta lähdettiinkin pois viimeisen neljänneksen alussa, kun peli oli 34-0 Appalachian State Mountaineersien hyväksi. Joka oli myös pelin lopputulos. Virallinen yleisömäärä ilmoitettiin olevan 28 706 (kapasiteetti 33 471). Tosiasiassa paikalla oli ihmisiä kuitenkin varmaankin alle 20 000. Olisi muuten ketuttanu ja rankasti, jos olisi oikeasti maksettu pelin lipuista ja varsinkin jos olisi maksettu tuo lippujemme arvo eikä ne halvemmat mitä yritettiin ostaa.