Lentokoneessa päätettiin repäistä ja kerrankin ostaa jotkin alkoholipitoiset juomat. Istuttiin rivillä 26 ja yhteensä rivejä koneessa oli 30. Joten tietenkin oltiin viimeisten joukossa tarjoilun suhteen. Tarjoilukärrystä olikin kerennyt loppua suurin osa tuotteista. Ajatuksenamme oli ottaa Wizz Airin hyvä baaritarjous; 2 kpl viiniä/olutta pienen suolaisen kera yhteensä 10€. Kerettiin pohtia ja muuttaa mieltä useaan otteeseen ostettavien tuotteiden laadusta ennen kärryn tuloa kohdallemme. Arvuuttelimme myös minkähän maalaista viiniä on tarjolla, olisiko määränpään Pohjois-Makedonia vai kenties lentoyhtiön kotimaa Unkari. Lopulta kärry oli kohdallamme ja päädyttiin tilaamaan 2 kpl valkoviiniä nacho-sipsien kanssa. Ensin saimme yhden valkkarin, joka oli taskunlämmin yhdysvaltalainen chardonnay, mikä oli valtaisa pettymys. Lentoemo hyökkäsi koneen takaosaan etsimään toista valkkaripulloa. Sitten selvisi, että myös nachot ovat loppu. Myöskin toinen vaihtoehtomme makeat keksirullatkin olivat loppu. Hemmetti. Pringleseihin en suostunut, joten vaihtoehdoksi jäi pepperonimakkarat ja viinit vaihtui samalla punaiseen. Onneksi myös maa vaihtui ja saimme makedonialaista punaviiniä. Namskis! Tästä se loma alkoi.
Lentokentällä meitä odotti hotellin kautta tilattu autonkuljettaja. Automatka hotellille kesti reilu 20 minuuttia ja se meni mukavasti uudenkarhean Mersun takapenkillä. Hotellin respassa kohdattiin pieni takaisku. Atte oli varannut meille junior sviitin omalla parvekkeella, mutta tiskin takana olevat kaksi naista selittivät toistensa päälle "teknisestä ongelmasta" jonka vuoksi he joutuvat valitettavasti siirtämään meidät kolmen hengen huoneeseen. Järkyttävän nopeaa selittelyä vaan tuli ja tuli, josta lopulta ymmärrettiin sen verran, että uusi huoneemme tulee maksamaan 20€ yöltä vähemmän. Polemiikin jälkeen toinen naisista saattoi meidät meidän astetta huonompaan huoneeseen ja höpötti litanian asioita aamupalasta ja huoneen luovutuksesta ja valoista ja safetyboxista ja lopulta pahoitteli taas ja poistui äkkiä paikalta. Huone oli kyllä hyvän kokoinen, mutta hieman kaiveli se ettei meillä ollutkaan odotettua parveketta, eikä sitä näkymää keskusaukiolle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että "tekninen ongelma" oli joko meitä tärkeämpi vieras (eli joku ärsyttävä instagramin törröhuuli) tai päälekkäisistä varausjärjestelmistä johtuva tuplabuukkaus. Päädyimme olemaan kiukkuisia oletetulle instagramin törröhuulelle ja lähdimme etsimään terassia sekä kylmää olutta.
Löydettiin Makedonia-aukiolta paikallisen Temovin panimon terassi minne parkkeerattiin perseemme. Lentokoneen salameista oli jo sen verran aikaa, että päätettiin syödä Makedonia pizzat, ettei pääse kuumuudessa huono olo yllättämään.
Muutamien juomien jälkeen suunnattiin kohti Vanhaa basaaria, jossa iskeydyttiin pieneen kahvilaan nauttimaan turkkilaisetkahvit ja ihmettelemään kapeiden kujien ihmisvilinää. Täydellinen vastine joen toisella puolen olevalle Makedonia-aukiolle.
Seuraavaksi kuljimme kujia pitkin ylöspäin suuntana Skopsko Kale. Kale on turkinkieltä, joka tarkoittaa linnoitusta. Kukkulan ensimmäinen linnoitus tuhoutui vuoden 518 maanjäristyksessä täysin. Uudelleen rakennettu linnoitus on kokenut vuosien aikana sodan jos toisenkin sekä vuonna 1963 uuden tuhoisan maanjäristyksen. Tuolloisessa järistyksessä tuhoutui 80% koko Skopjen kaupungista. Linnoitukselle oli ilmainen sisäänpääsy ja sieltä oli ihan kivat näköalat kaupunkiin. Itse linnoituksessa ei sisäpuolella ollut hirveämmin nähtävää ja linnoituksen 70:sta tornista on enää jäljellä vain kolme.
Linnoitukselta laskeuduttiin Vanhan basaarin liepeellä sijaitsevalle Old Town Breweryn terassille. Linnoituksen valloitus toi hien pintaan ja kylmä olut maistui taivaalliselta. Illan lähentyessä lämpötila alkoi pikku hiljaa laskeutumaan siedettävän ja jopa mielyttävän tasolle. Lopulta päädyttiin tilaamaan myös sapuskaa, koska ei jaksettu lähteä etsimään muuta ravintolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti