sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Wizz Air, Skopje - Turku

Kello soi 3:30. Oli pikkasen väsy fiilis muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen. Muistin ihme ja kyllä viime hetkellä ottaa kuvan meille erikseen valmistetusta aamiaisesta.


Väsymyksestä huolimatta tavarat oli äkkiä kasassa ja kyyti oli onneksi paikalla 5 minuuttia ennen sovittua määräaikaa. Kuskimme myös ajeli hippasen nopeampaa vauhtia ja ruuhkattoman kellonajan avustuksella olimme lentokentällä yhdessä huijauksessa. Toisin sanoen 20 minuutissa.

Suunnattiin passin tarkastukseen, josta pääsi kapeaa käytävää suoraan turvatarkastukseen. Jono olikin mukavan mittainen ja vähän jo mietittiin, kuinkahan kauan tässä menee. Lopulta oltiin lähtöportilla klo 5:15. Viisi minuuttia myöhemmin portti avautui. Hyökättiin jonoon ja hyvin äkkiä tajuttiin ettei erikseen ostetulla Wizz Prioritylla ollut tällä lentokentellä minkään sorttista hyötyä. Jonon vieressä kulki kaksi lentokenttätyöntekijää jotka tarkastivat passit ja portilla yksi työntekijä näytti tietokoneelle matkaliput. Tämän jälkeen ihmiset jakautuivat kahteen karsinaan sen mukaan millä rivillä paikka lentokoneessa on. Me olimme rivillä 26 eli menimme kauempaan karsinaan. Oven vieressä oleva karsina oli koneen etuosan ihmisille. Siinä vaiheessa, kun oli jäljellä alle 10 ihmistä joita ei oltu tsekattu sisään, ovet ulos avautuivat ja ihmiset alkoivat siirtyä ulkona odottavaan bussiin. Samaan aikaan myös meidän karsina vapautettiin. Joten ulko-ovelle muodostui äkkiä kauhea härdelli. Useampi työntekijä yritti ohjata ensimmäiseen bussiin koneen etuosan ihmisiä ja toiseen bussiin takaosan ihmisiä. Joiltakin tarkastettiin tässä vaiheessa istuinpaikkoja lipuista, kun yrittivät nousta bussiin, toisilta ei. Pikkasen huvittavaa ja vähintäänkin sekavaa toimintaa. Lentokoneeseen päästyämme nauratti myös se ettei ketään kiinnostanut myöskään ihmisten laukut. Ei siis sillä, että niitä olisi pitänyt alkaa punnitsemaan tai mittaamaan. Vaan sillä, että meillä olisi voinut käsimatkatavaroina olla laukut ilman Wizz Priorityakin.


Lentokone lähti parkista liikkeelle aikataulun mukaan tasan klo 6:00. Mikä oli ehkä aavistuksen yllättävää siihen nähden miten sekavasti kentällä toimittiin. Kun lentoa oli mennyt puoli tuntia, lentokapteeni ilmoitti että joudumme laskeutumaan Budapestin lentokentälle tarkastamaan jotain lentokoneesta. 20 minuuttia tämän tiedon jälkeen lentokapteeni ilmoitti ettemme voikaan laskeutua Budapestin lentokentälle, koska emme voi uudelleen nousta sieltä painon vuoksi, joten jatkamme Vilnan lentokentälle. Edelleenkään ei tietoa tarkastuksen laadusta. Tässä vaiheessa jo pähkäiltiin onkohan meidät kaapattu?

Vähän ennen Vilnan lentokentälle laskeutumista kuulimme, kun takana ihmiset puhuivat siitä, että lentokone olisi ilmeisesti nousun yhteydessä lentänyt lintuparven läpi ja tästä johtuisi ylimääräinen tarkastus. Laskeuduttiin Vilnan lentokentälle klo 9:10. Alle tunti olisi ollut enää matka-aikaa Turkuun.


Lopulta tarkastuksessa ei löydetty mitään ja lentokone lähti takaisin liikenteeseen klo 10:05. Vähän ennen Turkuun saapumista kapteeni kertoi syyn miksei voitu tulla suoraan Turkuun, koska Turussa ei ole mekaanikkoja ja huoltohenkilökuntaa.


Laskeuduttiin Turun lentokentälle klo 11:10. Passin tarkastukseen jonottamisessa meni lähes puoli tuntia ja sitten pääsi vihdoinkin omalla autolla kohti kotia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti