Viimeinen kokonainen päivä

Aamulla suuntasimme heti aamupalan jälkeen biitsille rantatuoleihin loikoilemaan. Päivä tuntui heti kuumemmalta kuin aikaisemmat päivät. Lämpötilan noususta kertoi myös se, että rahastaja-setä ei ollut enää pitkissä housuissa ja fleecetakissa vaan shortseissa ja t-paidassa. Aurinkotuolitkin oli puoleen päivään mennessä lähes kaikki varattuja. Muutenkin rannalla oli tänään paljon enemmän jengiä kuin aiemmin.

Kärvistelimme varjon alla melkein neljä tuntia, jonka sen jälkeen oli pakko lähteä etsimään syötävää. Suuntasimme italialaiseen ravintolaan, jossa kävimme heti ensimmäisenä päivänä tänne saavuttuamme. Tällä kertaa tarkoituksena oli maistaa mamman tekemää tuoretta kotitekoista pastaa. Atte valitsi amatricianan ja Eine carbonaran. Eikä muuten tarvinnut pettyä! Hetkellisesti jopa luulin kuolleeni ja joutuneeni pasta-taivaaseen...

Ruokailun jälkeen oli kiva vain istua pöydässä ja nauttia maisemista. Mukava ravintolanpitäjä kävi aina välillä juttelemassa meille italiaa ja lopulta kun ei ollut enää muita asiakkaita paikalla, kävi hauskuuttamassa meitä tekemällä myös taikatemppuja. Yhteinen kieli on ihan tarpeeton jos molemmilla on halua saada asiansa ymmärretyksiksi. Elekieli kunniaan! Tämä ravintola oli ihana pala aitoa Italiaa keskellä Puerto del Carmenia!

Pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen majoituksella oli lopulta pakko yrittää pakata tavaroita (tai edes miettiä asiaa). Huomenna olisi lähtö takaisin kylmään ja märkään kotimaahan. Vaikkei tämän päivän +30 asteen lämpötila ole se kaikkein ihanteellisen meikäläiselle, niin mielummin valitsen tämän kuin loskan ja harmauden. Tosin täällä viini on ehkä jopa vähän liian halpaa...

Matkalaukkujen puoliksi pakkaamisen jälkeen suuntasimme yhteistuumin kohti Vino+ ravintolaa. Halusimme käydä viimeisenä iltana syömässä sellaisessa paikassa, josta jää pelkästään hyvää mieleen, sen sijaan että lähdetään testaamaan jotain uutta mestaa.

Olimme selkeästi jättäneet lähtemättömän vaikutuksen edellisellä kerralla, koska kaikki muistivat meidät ja toivottivat tervetulleeksi takaisin. Saimme myös onneksi pöydän ulkoa, vaikka meillä ei ollut pöytävarausta.

Tällä kertaa maistelimme paikallista valkoviiniä, mikä oli todella mukavan raikas ja pirteä. Tapaksiksi valitsimme tällä kertaa edellisen kerran parhaat eli katkarapu-rapusalaatin sekä friteerattua kesäkurpitsaa palmuhunajan kera. Näiden lisäksi tilasimme päivän erikoisen eli tonnikala-carpaccion sekä lopuksi friteerattua mustekalaa. Jälkiruuaksi otimme lopuksi vielä ananas-carpaccion, jonka kanssa tuli yllättäen mustaherukkasorbettia.

Tunnelma oli koko illan erittäin miellyttävä. Varsinkin kun paikalle saapui vielä live-musiikkiakin. Suosittelisin ravintolaa kenelle tahansa, joka haluaa syödä rauhassa upeita ruoka-annoksia ja samalla nauttia hyvästä viinistä sekä tunnelmasta. Täydellinen viimeinen ilta tälle lomalle!