AMSTERDAM 3: lauantai

Lauantaiaamuna suunnattiin suoraan Amsterdamin keskusasemalle junalla. Olimme päättäneet, ettei osteta etukäteen lippuja millekään erityiselle kanaaliristeilylle. Niitä nimittäin lähti aseman läheisyydestä useita vierivierestä toisiaan ja hintaluokassa vaihdellen 10 € - 15 €. Päädyimme valitsemaan randomilla tunnin risteilyn hintaan 13,50 €, jonka lähtöön oli vajaa 10 minuuttia. Opastuksen sai valitsemallaan kielellä kuulokkeiden kautta, joskaan suomea ei ollut tarjolla. Suuret eivät odotukset näitä risteilyitä kohtaan olleet, joten ei tullut onneksi suurta pettymystäkään. Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä taloja ja siltoja kanaalista käsin. Samalla kuuli myös tärppejä kaupungin historiasta.

Risteilyn jälkeen lähdettiin ihastelemaan kanaaleja ja hienoja siltoja myös kävellen. Pyörittiin ensin 7 sillan mestan kautta Rembrandtin aukiolle, missä syötiin vähän suolaista De Belgessä ranujen muodossa. Käytiin myös St. James's Gate Irish Baarissa Guinnesilla.

Pienen paussin jälkeen matkattiin katsastamaan Anne Frankin talo ulkoa päin. Turistirysään sisään meneminen ei kiinnostanut. Sen sijaan käytiin lähellä sijaitsevassa Tulip Museumissa, missä kuultiin tulppaanien historiasta ja siitä, miten ne ovat alun perin päätyneet Alankomaihin. Kyllä oli koko 5 € sisäänpääsyn arvoinen paikka.

Sen jälkeen ilman viileys ja järkyttävä ihmispaljous joka paikassa alkoi riittämään. Joten päädyttiin käymään majoituksella pienellä välikuolemalla. Lepohetken jälkeen suunnattiin virkeämpänä kohti The Seafood Bar Spui 15:sta. Pöytävaraus oli tehty ennakkoon netissä, missä ravintola mainostaa, että varaa ainoastaan 20 % pöytäkapasiteetistaan ennakkoon ja loput pöydät on varattu suoraan ravintolaan tuleville. Kun pääsimme paikalle, ravintola oli ihan tupaten täynnä. Eteisen kaaoksessa kuulimme, että pöytää joutui siihen aikaan odottaa ainakin tunnin ajan. Onneksi siis olimme tehneet pöytävarauksen.

Alkuun otimme lasilliset Colletin champagnea. Alkupalaksi Atte valitsi friteerattua kalmaria, koska grillattu mustekala oli loppu. Eine valitsi valkosipulikatkaravut uunista.

Ruokajuomaksi päädyimme valitsemaan itävaltalaisen valkoviinin.

Pääruuaksi otimme yhteisen Mixed Grill annoksen, joka sisälsi molemmille: kaksi erilaista valkoista kalaa (ruodoton meriahvenfilee nahkan kera ja kokonainen pieni meriantura keskiruodolla ilman nahkaa), pieniä sydänsimpukoita sekä isoja sinisimpukoita tomaattikastikkeessa, mustekalaa, grillattuja kuorittuja katkarapuja, kokonainen scampi sekä puolikas hummeri.

Aivan mahtavat makuyhdistelmät ja vatsa tuli kerralla niin täyteen merenelävää, ettei käynyt mielessäkään että olisi jälkiruokaa vielä päälle jaksanut. Oli muuten ihanan sotkuista syömistä. Onneksi ravintola tarjosi meille tyylikkäät ruokalaput.

AMSTERDAM 2: perjantai

Aamupalaa syötiin omassa huoneistossa ja se koostui eilen markkinoilta ostetuista tuotteista. Jonkun sorttista kahviakin saatiin aikaiseksi ihmeellisellä ”yksi kuppi keittimellä”.

Päivän ensimmäiseksi aktiviteetiksi valittiin Micropia. Sinne oli liput jo aiemmin ostettu, joten marssittiin vaan suoraan sisään. Samaan aikaan sisään tuli koululaisluokka, joka piti tosi mukavaa meteliä. Ei meinannut onneksi mennä tunteisiin. Onneksi heitä ei kauaa kiinnostanut tutkia paikkoja ja tilanne rauhoittui. Micropia oli todella mielenkiintoinen paikka, missä pääsi laajasti tutustumaan mikrobien syntyyn sekä kuinka ne vaikuttavat elinympäristöömme ja koko maailmaan. Meni äkkiä yli tunti tutustuessa kaikkiin ihmeellisyyksiin, mitä Micropiasta löytyi.

Seuraavaksi suunnattiin Waterlooplein marketille, eli Amsterdamin yhdelle vanhimmista ja suosituimmista ulkoilmakirpputoreista. Ja koska alkoi olla jo orastava nälkäkin, niin siellä syötiin isot hodarit paikallisella snägärillä.

Sen jälkeen lähdimme kohti House of Bolsia, joka sijaitsee Van Goghin museota vastapäätä. Jostain syystä meitä kiinnosti enemmän liköörit kuin taulujen tuijotus ihmismassojen keskellä. Matkalla pyörähdettiin katsastamassa Rijksmuseumin vieressä sijaitseva luistinrata. Hieman huvitti katsella, kuinka useampikin harrasti ”tuoliluistelua”.

House of Bolsiin sisäänpääsy oli 13 € per peppu, kun ostettiin liput etukäteen netistä noin sata metriä ennen pääovea. Säästettiin taas selvää rahaa, kun paikan päältä liput olisivat kustantaneet 16 €.

Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan, mistä gini on saanut alkunsa ja millä tavalla likööreitä on kehitetty. Pääsimme myös maistamaan mini-likööripullosta mysteerilikööriä pimeässä kopissa musiikin ja tunnelman siivittämänä. Kokemus oli erikoinen ja räjähtävä. Yllättäen viihdyimme kierroksella tunnin ajan katsellen ja tutustuen Bols liköörien historiaan ja syntyyn. Sanoisin että tämä oli ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin edellisen päivän Heineken Experience. Kierroksen lopuksi pääsimme valitsemaan pääsylipun hintaan kuuluvat drinkit, jotka mukava ja osaava baarihenkilö meille sitten valmisti.

Baari ja drinksut olivat sen verran miellyttävät, että ostettiin vielä extra poletit drinksuille 6 €/ kpl. Tällä kertaa annettiin baarihenkilölle vapaat kädet drinkkien valmistamiseen. Saimme raikkaan drinkin missä oli minttua ja kurkkua sekä tuhdin vaniljaisen ja viskin makuisen drinkin missä oli poltettua kanelia.

Vaikka House of Bolsin baarissa olisi voinut viettää vielä pidempäänkin aikaa, piti lähteä jatkamaan matkaa. Eine kävi vielä heittämässä läppää lipunmyyntikassalla ja sai yhdet mini-likööripullot matkaevääksi sekä tiedon mitä ne sisältävät; mustaherukkalikööriä ja Sichuanin pippuria.

Edellisenä päivänä oli ostettu valmiiksi liput juusto ja viini tastingiin kello viideksi. Suuntasimme siis Dam aukion läheisyydessä sijaitsevaa Old Amsterdam Cheese Housen myymälää kohti. Liikkeen yläkerrassa oli tasting room, jossa alkujaan italialainen neitokainen piti 5 juuston ja 3 viinin tastingin meille sekä kuudelle muulle innokkaalle ihmiselle. Kaikki juustot ja viinit olivat erinomaisia. Varsinkin niiden paritus oli todella onnistunut ja toi esille uusia makuja niin juustoista kuin viineistäkin. Tunnin maistelun päätteeksi ostimme myymälästä juustoja myös kotiin viemiseksi.

Seuraavaksi käppäilimme kohti Red Light Districtiä. Perjantaita oli kaupungilla viettämässä muutama muukin ihminen ja tungosta kapeilla kaduilla oli välillä oikein reilustikin. Pysähdyimme muutamalle oluelle pieneen kulmabaariin nimeltä Café Oost-West ja sen jälkeen jatkoimme kaduilla käppäilyä ja ihmettelyä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei pieni tihkusade enää innostanut eikä kunnon ruokailukaan kiinnostanut, joten suuntasimme majoitukselle mutustamaan lisää juustoja ja viiniä.

AMSTERDAM 1: torstai

Aikainen herätys ja tällä kertaa matkakohteena Amsterdam.

Lennon piti lähteä klo 7, mutta koneeseen nousun jälkeen lentokapteeni kuulutti, että lähtö tulee myöhästymään noin 50 minuuttia. Amsterdamin päässä on kuulemma sen verran huono ilma, että kaikki lennot ovat siellä myöhässä. Kone rullaili jäänestosuihkuun ja päästiin siitä sittenkin lähtemään vain noin 25 minuuttia myöhässä aikataulusta. 

Amsterdamin päässä olimme lopulta kuitenkin hieman etuajassa aikataulusta. Sumuverho oli niin sakea, että maata näki vasta aivan juuri ennen kuin koneen pyörät osuivat maahan.

Lentokentältä käytiin hakemassa Amsterdamin kolmen päivän matkaliput, joilla päästään ajelemaan niin junalla, metrolla, raitiovaunulla kuin bussillakin. Amsterdamissa on muuten omituinen lippusysteemi, matkalippua pitää näyttää sekä mennessä että lähtiessä. Juna- ja metroasemille ei pääse ilman lippua eikä sieltä pääse myöskään pois näyttämättä lippua. Raitiovaunuissa on myös portit ovien edessä, mistä pääsee ulos. Sisäänkään ei pääse kuin valvovien silmien alla joko kuskin vierestä etuovesta tai keskivaiheella olevan service tiskin vierestä. Ja kyllä olen tosissani, raitiovaunussa on myös keskellä palvelutiski missä istuu työntekijä. Tämä tosin ei ihan kaikilla linjoilla käytössä.

Oltiin jo kymmenen kieppeillä majoituksella ID Apartments ja tarkoituksena oli kysyä, että saadaanko vaan jättää matkalaukut johonkin säilöön. Iloinen respantäti löysikin meille vapaan huoneiston, joten päästiin saman tien kirjautumaan sisään.

Huoneisto näytti loistavan kokoiselta, mutta vessassa haisi ihan kuin joku olisi kuollut siellä. Kävimme kertomassa asiasta respassa, kun lähdimme kaupungille. He lupasit selvittää missä vika.

Suuntasimme ensimmäisenä raitiovaunulla Heineken Experiencea kohti. Sisäänpääsyliput ostettiin matkalla, koska ne sai netistä halvemmalla (18 €/ kpl). Paikan päältä ostettuna olisi täytynyt maksaa kolme euroa enemmän per lippu. Kierrokselle sisään päästettiin ihmisiä aina 15 minuutin välein. Tämän vuoksi emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, koska emme voineet olla varmoja mihin aikaikkunaan keretään. 

Kierros oli self guided, mutta muutamissa paikoissa oli oppaita kertomassa tärppejä ja vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin. Kierroksella oli paljon interaktiivisia osioita ja pelejä sekä ainakin meidän mielestämme hiukan omituinen Heineken Experience Ride. Siinä ensin seisottiin kahdessa eri huoneessa, joista ensimmäisessä ilmeisesti meistä tehtiin olutta ja seuraavassa meidät pullotettiin. Viimeisessä huoneessa istuttiin ja katsottiin juhlimista. Toisin sanoen tämä hieno elämys oli pelkästään epilepsiaan viittaavaa valoshow’ta ja jumputtavaa musiikkia. Positiivista oli, että sen jälkeen saatiin pienet oluet. Kierros päättyi lopulta isoon baariin, missä saatiin maistella vielä kahdet pienet oluet.

Kello oli tässä vaiheessa jo sen verran, että piti käydä syömässä vähän suolaista, ettei päässyt täydellinen nälkäkiukku valloilleen. Bongattiin Burger Bar, josta saatiinkin todella maukkaat burgerit.

Läheiseltä Albert Cuypmarketilta ostettiin mukaan juustoja, leipää ja upeat fetalevitteet. Sen jälkeen suunnattiinkin majoitukselle pienelle välikuolemalle. Huoneistomme vessan hajuongelmakin oltiin onneksi saatu kuntoon. Syynä oli todennäköisesti jonkun aikaa käyttämättömänä ollut suihkun viemäri. Mitäpä pienet huuhtelut ja ionisaattori ei korjaisi.

Hetken lepäilyn jälkeen otettiin suunnaksi Foodhallen. Olisimme päässeet sen lähelle samalla raitiovaunulla, millä ajeltiin aiemmin Heinekenille. Päätimme kuitenkin käydä tsekkaamassa matkalla miltä meno keskustassa näyttää. Eli menimme junalla viidessä minuutissa keskustaan, jossa vaihdoimme raitiovaunuun. Löysimme tiemme Foodhalleniin, mikä on nimensä mukaisesti iso halli missä on kaikenlaista ruokaa ja juomaa tarjolla. Hallin keskellä on erilaisia istumapaikkoja sekä pöytäryhmiä ja reunoilla on vierivieressä 21 erilaista ruokaa tarjoavaa kojua sekä 4 eri baaria. Oltiin onneksi sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että saatiin pienellä kyttäämisellä hyvät istumapaikat. Sen jälkeen olikin mukava vain rentoutua ja katsella ihmisvilinää. Käytiin vuoron perään hakemassa lisää juomista ja syömistä.

Jos joku väittää, että ollaan vanhoja niin hitto vie mehän jaksoimme lopulta sentään kasiin asti olla Foodhallenilla, eli kolmen tunnin ajan hengailtiin mestoilla. Sen jälkeen oli olo niin poikki, että raahauduttiin vaan takaisin majoitukselle.