Viimeinen kokonainen päivä

Aamulla suuntasimme heti aamupalan jälkeen biitsille rantatuoleihin loikoilemaan. Päivä tuntui heti kuumemmalta kuin aikaisemmat päivät. Lämpötilan noususta kertoi myös se, että rahastaja-setä ei ollut enää pitkissä housuissa ja fleecetakissa vaan shortseissa ja t-paidassa. Aurinkotuolitkin oli puoleen päivään mennessä lähes kaikki varattuja. Muutenkin rannalla oli tänään paljon enemmän jengiä kuin aiemmin.

Kärvistelimme varjon alla melkein neljä tuntia, jonka sen jälkeen oli pakko lähteä etsimään syötävää. Suuntasimme italialaiseen ravintolaan, jossa kävimme heti ensimmäisenä päivänä tänne saavuttuamme. Tällä kertaa tarkoituksena oli maistaa mamman tekemää tuoretta kotitekoista pastaa. Atte valitsi amatricianan ja Eine carbonaran. Eikä muuten tarvinnut pettyä! Hetkellisesti jopa luulin kuolleeni ja joutuneeni pasta-taivaaseen...

Ruokailun jälkeen oli kiva vain istua pöydässä ja nauttia maisemista. Mukava ravintolanpitäjä kävi aina välillä juttelemassa meille italiaa ja lopulta kun ei ollut enää muita asiakkaita paikalla, kävi hauskuuttamassa meitä tekemällä myös taikatemppuja. Yhteinen kieli on ihan tarpeeton jos molemmilla on halua saada asiansa ymmärretyksiksi. Elekieli kunniaan! Tämä ravintola oli ihana pala aitoa Italiaa keskellä Puerto del Carmenia!

Pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen majoituksella oli lopulta pakko yrittää pakata tavaroita (tai edes miettiä asiaa). Huomenna olisi lähtö takaisin kylmään ja märkään kotimaahan. Vaikkei tämän päivän +30 asteen lämpötila ole se kaikkein ihanteellisen meikäläiselle, niin mielummin valitsen tämän kuin loskan ja harmauden. Tosin täällä viini on ehkä jopa vähän liian halpaa...

Matkalaukkujen puoliksi pakkaamisen jälkeen suuntasimme yhteistuumin kohti Vino+ ravintolaa. Halusimme käydä viimeisenä iltana syömässä sellaisessa paikassa, josta jää pelkästään hyvää mieleen, sen sijaan että lähdetään testaamaan jotain uutta mestaa.

Olimme selkeästi jättäneet lähtemättömän vaikutuksen edellisellä kerralla, koska kaikki muistivat meidät ja toivottivat tervetulleeksi takaisin. Saimme myös onneksi pöydän ulkoa, vaikka meillä ei ollut pöytävarausta.

Tällä kertaa maistelimme paikallista valkoviiniä, mikä oli todella mukavan raikas ja pirteä. Tapaksiksi valitsimme tällä kertaa edellisen kerran parhaat eli katkarapu-rapusalaatin sekä friteerattua kesäkurpitsaa palmuhunajan kera. Näiden lisäksi tilasimme päivän erikoisen eli tonnikala-carpaccion sekä lopuksi friteerattua mustekalaa. Jälkiruuaksi otimme lopuksi vielä ananas-carpaccion, jonka kanssa tuli yllättäen mustaherukkasorbettia.

Tunnelma oli koko illan erittäin miellyttävä. Varsinkin kun paikalle saapui vielä live-musiikkiakin. Suosittelisin ravintolaa kenelle tahansa, joka haluaa syödä rauhassa upeita ruoka-annoksia ja samalla nauttia hyvästä viinistä sekä tunnelmasta. Täydellinen viimeinen ilta tälle lomalle!

Aurinkoihottumaa

Aamulla saattoi olla eilisen illan Vino + Tapas käynnin jälkeen vähän väsynyttä porukkaa. Tosin mihinkäs sitä lomalla kiire pitäisi ollakaan... Tehtiin lopulta radikaali ratkaisu eikä menty maksamaan aurinkotuolista, vaan lähdimme käppäilemään rantakatua kohti tuntematonta. Aika meni pienissä kaupoissa ja kojuissa kierrellessä sekä välillä pysähtyen nauttimaan virvokkeita.

Lounaan jälkeen käytiin polttavassa auringonpaahteessa pelaamassa erä minigolfia. Täytyy kyllä sanoa, että oli ehkä hienoimmat maisemat missä on tullu pelattua. Tosin ratojen kunto oli ihan järkyttävä, eli meni vähän tuuri-pelaamiseksi (katkeran häviäjän puhetta).

Seuraavaksi oli pakko lähteä viettämään siestaa majoitukselle. Pääsi hetkeksi pakoon kuumuutta ja arvioimaan päivän palovammat.

Oliko Einellä päivän aikana hattu päässä? Ei, koska hattua kannattaa pitää ainoastaa rannalla. Oliko rintakehä ja käsivarret rasvattu aurinkorasvalla? Ei, koska se unohtui ja eikös ne ole jo hyvin saanut tässä näiden päivien aikana pohjaa. Tulos: päänahan tilanne sen kuin pahenee ja se on levinnyt nyt myös otsalle sekä rintakehällä ja käsivarsissa on erittäin ikävän tuntuista kutisevaa aurinkoihottumaa...

Illalla suunnattiin taksilla Old Town Harbourin alueelle katsastamaan millainen meininki sillä puolella kaupunkia on. 

Päädyimme Sal y Pimienta -nimiseen ravintolaan. Terassille näkyi upeasti kun aurinko laski vuorten taakse ja sataman yllä oleviin asuntoihin alkoi syttymään valoja illan hämärtyessä.

Alkuun maistelimme tapas lajitelmat, joista löytyi erikoisesti vähän niin ku mustamakkaraa ja lämmintä leipäjuustoa mojokastikkeella. Kaikki tapakset maistuivat erikoisuuksista huolimatta todella hyvältä ja herättivät mukavasti ruokahalua.

Pääruuaksi päädyimme ottamaan Chateaubriand annokset. Ihan vaan sen takia, koska iski pieni annoskateus kun sellainen kärrättiin viereiseen pöytään. Liha oli kyllä upean makuista ja kannatti ottaa!

Ruokailun jälkeen sulattelimme täysiä vatsojamme käppäillen takaisin majoitukselle. Huomenna aamusta viimeistä kertaa rantatuoleihin makaamaan. Eikös kuulostaisi hyvältä...?

Tiistain toipumiset

Tänään ei jaksettu tehdä mitään järkevää vaan toivuttiin eilisestä päivästä. Eli aamupalan jälkeen suunnattiin rantatuoleihin loikoilemaan. Päivän polttavin ongelma oli jaksaako siirtää tuolia enemmän varjoon vai ei. Auringonpolttamilla saa kärsiä laiskuudestaan.. Biitsillä pyöri myös jo tutuksi tulleet neljä eri aasialaista hieroja naista sekä kolme eri arabialaista, ehkä marokkolaista, juomien ja jäätelöiden kaupittelija "ice, cola, beer, yees yees" -miestä.

Rannalla alkoi lopulta olla liian kuuma, kun mittari alkoi lähentyä +30 astetta. Pakko oli siis suunnata kohti muita aktiviteetteja. Myöhäisellä lounaalla oli hauska seurata taksikuskien puuhastelua. Pari kuskia harjasi pienellä harjalla autonsa ja useat pyyhki ikkunat ajaxilla sekä ulkoa että sisältä.

Käytiin vielä testaamassa erä ilmakiekkoa, mutta Einen peli ei ihan lähtenyt lentoon johtuen ehkä Islas Canarias drinksun...

Parin pysähdyksen jälkeen päädyttiin majoitukselle maistelemaan hurjan kallista (2,69€) kuoharia ennen iltamenoja.

Illalla suuntasimme kohti Vino + Tapas -ravintolaa. Paikka osoittautui erittäin miellyttäväksi ja viihdyimme siellä lopulta yli kaksi tuntia. Maistelimme kaksi pulloa punaviiniä ja yhteensä seitsemän eri ruokalajia: Salmorejo cordobés con taquitos de jamón ibérico y huevo (kylmä andaluusialainen tomaatti-kerma iberian kinkun kera), Ensalada de cangrejo con gambas al ajillo (katkarapu- ja rapusalaatti), Pimiento rojo asado, servido frio (kylmänä tarjoillut grillatut paprikat), Chorizitos cocidos con canale y vino blanco (chorizoja valkoviini-kaneli-kastikkeessa), Berenjenas fritas salpicadas con miel de palma (friteerattua kesäkurpitsaa palmusokerin kera), Jamón Ibérico 100% bellota D.O. Los Pedrochea Córdoba (100% Ibérian kinkkua) sekä Surtido de queso de Lanzarote y Manchego (valikoima Lanzarote ja Manchego juustoja). Pahoittelen muutamia vajaita kuvia, mutta nälkä ennätti ensin...