Ötökän syömää osa 2

Kutina vaan pahenee ja paiseet kasvaa. Onneksi paikallisesta apteekista löytyi Zirtec tabletteja. Jos ne jossain vaiheessa auttaisi. Saas nähdä mitä ensi yö tuo tullessaan.

Siracusa osa 3

Kuva maisemista meidän partsilta.

 

 

 

Alkuillasta suunnattiin taas kohti Ortigian saarta. Italialainen jäätelö on muuten niiiiin hyvää, että jo pelkästään sen takia tänne matkustaminen kannattaa. Kapeita ja ei lähelläkään suoria kujia pitkin kävely on myös mahdottoman mukavaa.

 

 

 

 

 

 

Illalla syömään suunnattiin ihan randomina. Päädyttiin pieneen ravintolaan missä menu oli vain italiaksi. Joten ruoatkin tilattiin enemmän tai vähemmän arvailun mukaan. Minä sain alkuun mustaa risottoa ja pääruoaksi katkarapuja sekä miekkakalaa (hotellilla tarkistettu). Atte söi paikallista herkkua alkuun eli spaghetti alla norma ja pääruoksi hammasahventa (hotellilla tämäkin todettu). Vatsat tuli vähintäänkin täyteen, varsinkin kun maistettiin jälkkäriksi sekä paikallista canelonia että jotain marsipaani systeemiä. Ja maistoimme myös marsalaa, mistä ei edes laskutettu.

 

Korjaus edelliseen päivitykseen arancio = appelsiini ja arancini = riisipallero.

Siracusa osa 2

Olipa ihana huomata ikkunasta aamulla pelkkää sinistä taivasta ja auringonpaistetta. Suunnattiinkin iloisesti hektisen liikenteen sekaan Puntollamme määränpäänä Parco Archeologico. Parkkiin meidät ohjasi mukavalta vaikuttava mafiatyyppi jolle ei ensin riittänyt 1,50€ avusta, mutta 2,50€:lla irtosi kiitollinen hymy.

 

Liput alueelle kustansi 10€ per tyyppi. Aamupäivän aurinko oli vielä mukavan lämpöinen ja päästiin rauhassa kiertelemään, kun muita turisteja paikalle oli saapunut vasta kourallinen. Ensimmäiseksi käytiin katsastamassa Orecchio di Dioniso eli Ear of Dionysius. Luolassa, mikä ei lattiapinta-alaltaan ollut kamalan suuri, tuli hieman pelottava "I am Legend-fiilis".

 

 

 

 

Vieressä oli sitten Greek Theatre, joka on rakennettu ilmeisesti 2500 vuotta sitten. Katsomoon mahtuu hurjat 15 000 ihmistä.

 

Zeukselle rakennettu alttari on reilu 2200 vuotta vanha.

 

Roman Amphitheatre valmistui 300-luvulla ja on edelleen vaikuttava kokonsa puolesta.

 

Keskipäivän lämpö alkoi tehdä tehtävänsä oli lähdettävä etsimään suolaista syötävää. Pitsan ja taivaallisten riisipallukoiden (Arancia) jälkeen käytiin vielä katsastamassa erikoinen kirkko.