AMSTERDAM 5: Haarlem

Aamulla alkoi matkaväsymys sen verran painaa, että kiinnostus meinasi olla koetuksella. Varsinkin kun edellisenä iltana oli alkanut satamaan vettä ja sen piti jatkua pitkälle tiistaihin asti. Onneksi tarkemmin verhojen välistä ulos kurkkimisen ja sääennusteen uudestaan tarkastamisen jälkeen todettiin, ettei vettä taidakaan sataa ihan koko päivää. Joten ei muuta kuin aamupala naamariin ja kohti tuttua Sloterdijkin juna-asemaa.

Ostettiin menopaluu junaliput naapurikaupunki Harlemiin. Hintaa sille tuli 9,60 € per henkilö. Junamatka ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Perille päästyämme huomasimme iloksemme, ettei ainakaan välittömästi ollut sateesta pelkoa. Niinpä lähdimme reippain mielin kävelemään kaupungin keskustaa kohden.

Koska kahvihammasta jo kolotti melkoisesti, niin ensimmäisen pysähdys oli kahvila. Sattumalta vastaan tullut Chocolate Company Café osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Cappuccino ja latte olivat erittäin maukkaita, samoin kuin pekaanipähkinäkakku sekä schwarzwaldin kakku.

Rentouttavan kahvituokion jälkeen kävelimme kohti Grote Marktia, jossa piti olla maanantaisin markkinat. Noh, olihan sinne jokunen koju pystytetty, mutta ei niitä kovin kummoisiksi markkinoiksi voinut kehua. Matkamme jatkui varsin nopeasti kohti joenrantaa.

Sitä pitkin kävellessä päätimme ottaa suunnaksi tuulimyllyn Molen De Adriaan. Alkuperäinen oli rakennettu 1778, mutta se tuhoutui vuoden 1932 tulipalossa. Vuosien pähkäilyiden ja rahankeruun jälkeen tuulimyllyä alettiin rakentamaan lopulta uudelleen vuonna 1999. Ongelmana vaan oli, että rakennuspiirustuksia ei ollut tallella, myös rakennusosaamisessa oli omat haasteensa. Lopulta kolme vuotta myöhemmin tuulimylly avasi ovensa yleisölle.

Tuulimyllyn edustalla tapasimme eteläafrikkalaisen pariskunnan, lähinnä sen takia että Eine joutui ottamaan heistä yhteiskuvan. He suuntasivat kohti tuulimyllyn sisäänkäyntiä joten päädyimme seuraamaan heidän esimerkkiään. Sisällä selvisi, että ensimmäinen kierros olisi kymmenen minuutin päästä klo 13. Hintaa kierrokselle tulisi 5 € per henkilö. Ennen maksun suorittamista kyseltiin, että minkälaiset portaat ylös mahtavat olla. Saatiin nopeasti selville, että parit viimeiset on vähän jyrkempiä, mutta myös vakuuttelut että 20 vuoden aikana ei ollut sattunut yhtään onnettomuutta ja kaikki kierrokselle osallistuneet ovat aina päässeet ylös asti.

Samaiselle noin tunnin kierrokselle lähti aiemmin tavattu eteläafrikkalainen pariskunta. Kierros osoittautui yllättäen paljon odotettua mielenkiintoisemmaksi. Oppaana toiminut mies oli itsekin ollut aiemmin töissä tuulimyllyssä, joskin toisella puolen Hollantia. Hän osasi kertoa elävästi tuulimyllyjen historiasta ja siitä millä tavalla tuulimyllyt toimivat sekä miten niitä ohjaillaan.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin vanhan kaupungin syövereihin etsimään lounaspaikkaa. Päädyimme meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Popocatepetl. Naposteltiin juomien kera nachoja kanalla ja jalopenõ-juusto Bitterballeneita.

Lounaan jälkeen käppäilimme vielä vanhassa kaupungissa hetken aikaa, kunnes suuntasimme takaisin juna-asemalle. Puksuttelimme junalla takaisin Sloterdijkin asemalle, jossa ostimme automaatista neljä kappaletta tunnin kertalippuja raitiovaunuun. Suuntasimme siis raitiovaunulla kohti Foodhallenia. Vesisadekin osui lopulta juuri mukavasti kohdallemme ja kasteli meidät, kun pyyhällettiin raitiovaunupysäkiltä eteenpäin. Foodhallenilla vietettiinkin sitten koko loppu ilta. Aten vanha opiskelukaveri kävi hetken aikaa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia meidän kanssamme. Oli mielenkiintoista kuulla millä tavalla muutaman vuotta Amsterdamissa työn puolesta asunut ihminen kokee Amsterdamissa asumisen verrattu Suomeen. Hän myös kuunteli mielenkiinnolla mitä kaikkea me olimme Amsterdamissa tehneet.