AMSTERDAM 2: perjantai

Aamupalaa syötiin omassa huoneistossa ja se koostui eilen markkinoilta ostetuista tuotteista. Jonkun sorttista kahviakin saatiin aikaiseksi ihmeellisellä ”yksi kuppi keittimellä”.

Päivän ensimmäiseksi aktiviteetiksi valittiin Micropia. Sinne oli liput jo aiemmin ostettu, joten marssittiin vaan suoraan sisään. Samaan aikaan sisään tuli koululaisluokka, joka piti tosi mukavaa meteliä. Ei meinannut onneksi mennä tunteisiin. Onneksi heitä ei kauaa kiinnostanut tutkia paikkoja ja tilanne rauhoittui. Micropia oli todella mielenkiintoinen paikka, missä pääsi laajasti tutustumaan mikrobien syntyyn sekä kuinka ne vaikuttavat elinympäristöömme ja koko maailmaan. Meni äkkiä yli tunti tutustuessa kaikkiin ihmeellisyyksiin, mitä Micropiasta löytyi.

Seuraavaksi suunnattiin Waterlooplein marketille, eli Amsterdamin yhdelle vanhimmista ja suosituimmista ulkoilmakirpputoreista. Ja koska alkoi olla jo orastava nälkäkin, niin siellä syötiin isot hodarit paikallisella snägärillä.

Sen jälkeen lähdimme kohti House of Bolsia, joka sijaitsee Van Goghin museota vastapäätä. Jostain syystä meitä kiinnosti enemmän liköörit kuin taulujen tuijotus ihmismassojen keskellä. Matkalla pyörähdettiin katsastamassa Rijksmuseumin vieressä sijaitseva luistinrata. Hieman huvitti katsella, kuinka useampikin harrasti ”tuoliluistelua”.

House of Bolsiin sisäänpääsy oli 13 € per peppu, kun ostettiin liput etukäteen netistä noin sata metriä ennen pääovea. Säästettiin taas selvää rahaa, kun paikan päältä liput olisivat kustantaneet 16 €.

Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan, mistä gini on saanut alkunsa ja millä tavalla likööreitä on kehitetty. Pääsimme myös maistamaan mini-likööripullosta mysteerilikööriä pimeässä kopissa musiikin ja tunnelman siivittämänä. Kokemus oli erikoinen ja räjähtävä. Yllättäen viihdyimme kierroksella tunnin ajan katsellen ja tutustuen Bols liköörien historiaan ja syntyyn. Sanoisin että tämä oli ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin edellisen päivän Heineken Experience. Kierroksen lopuksi pääsimme valitsemaan pääsylipun hintaan kuuluvat drinkit, jotka mukava ja osaava baarihenkilö meille sitten valmisti.

Baari ja drinksut olivat sen verran miellyttävät, että ostettiin vielä extra poletit drinksuille 6 €/ kpl. Tällä kertaa annettiin baarihenkilölle vapaat kädet drinkkien valmistamiseen. Saimme raikkaan drinkin missä oli minttua ja kurkkua sekä tuhdin vaniljaisen ja viskin makuisen drinkin missä oli poltettua kanelia.

Vaikka House of Bolsin baarissa olisi voinut viettää vielä pidempäänkin aikaa, piti lähteä jatkamaan matkaa. Eine kävi vielä heittämässä läppää lipunmyyntikassalla ja sai yhdet mini-likööripullot matkaevääksi sekä tiedon mitä ne sisältävät; mustaherukkalikööriä ja Sichuanin pippuria.

Edellisenä päivänä oli ostettu valmiiksi liput juusto ja viini tastingiin kello viideksi. Suuntasimme siis Dam aukion läheisyydessä sijaitsevaa Old Amsterdam Cheese Housen myymälää kohti. Liikkeen yläkerrassa oli tasting room, jossa alkujaan italialainen neitokainen piti 5 juuston ja 3 viinin tastingin meille sekä kuudelle muulle innokkaalle ihmiselle. Kaikki juustot ja viinit olivat erinomaisia. Varsinkin niiden paritus oli todella onnistunut ja toi esille uusia makuja niin juustoista kuin viineistäkin. Tunnin maistelun päätteeksi ostimme myymälästä juustoja myös kotiin viemiseksi.

Seuraavaksi käppäilimme kohti Red Light Districtiä. Perjantaita oli kaupungilla viettämässä muutama muukin ihminen ja tungosta kapeilla kaduilla oli välillä oikein reilustikin. Pysähdyimme muutamalle oluelle pieneen kulmabaariin nimeltä Café Oost-West ja sen jälkeen jatkoimme kaduilla käppäilyä ja ihmettelyä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei pieni tihkusade enää innostanut eikä kunnon ruokailukaan kiinnostanut, joten suuntasimme majoitukselle mutustamaan lisää juustoja ja viiniä.

AMSTERDAM 1: torstai

Aikainen herätys ja tällä kertaa matkakohteena Amsterdam.

Lennon piti lähteä klo 7, mutta koneeseen nousun jälkeen lentokapteeni kuulutti, että lähtö tulee myöhästymään noin 50 minuuttia. Amsterdamin päässä on kuulemma sen verran huono ilma, että kaikki lennot ovat siellä myöhässä. Kone rullaili jäänestosuihkuun ja päästiin siitä sittenkin lähtemään vain noin 25 minuuttia myöhässä aikataulusta. 

Amsterdamin päässä olimme lopulta kuitenkin hieman etuajassa aikataulusta. Sumuverho oli niin sakea, että maata näki vasta aivan juuri ennen kuin koneen pyörät osuivat maahan.

Lentokentältä käytiin hakemassa Amsterdamin kolmen päivän matkaliput, joilla päästään ajelemaan niin junalla, metrolla, raitiovaunulla kuin bussillakin. Amsterdamissa on muuten omituinen lippusysteemi, matkalippua pitää näyttää sekä mennessä että lähtiessä. Juna- ja metroasemille ei pääse ilman lippua eikä sieltä pääse myöskään pois näyttämättä lippua. Raitiovaunuissa on myös portit ovien edessä, mistä pääsee ulos. Sisäänkään ei pääse kuin valvovien silmien alla joko kuskin vierestä etuovesta tai keskivaiheella olevan service tiskin vierestä. Ja kyllä olen tosissani, raitiovaunussa on myös keskellä palvelutiski missä istuu työntekijä. Tämä tosin ei ihan kaikilla linjoilla käytössä.

Oltiin jo kymmenen kieppeillä majoituksella ID Apartments ja tarkoituksena oli kysyä, että saadaanko vaan jättää matkalaukut johonkin säilöön. Iloinen respantäti löysikin meille vapaan huoneiston, joten päästiin saman tien kirjautumaan sisään.

Huoneisto näytti loistavan kokoiselta, mutta vessassa haisi ihan kuin joku olisi kuollut siellä. Kävimme kertomassa asiasta respassa, kun lähdimme kaupungille. He lupasit selvittää missä vika.

Suuntasimme ensimmäisenä raitiovaunulla Heineken Experiencea kohti. Sisäänpääsyliput ostettiin matkalla, koska ne sai netistä halvemmalla (18 €/ kpl). Paikan päältä ostettuna olisi täytynyt maksaa kolme euroa enemmän per lippu. Kierrokselle sisään päästettiin ihmisiä aina 15 minuutin välein. Tämän vuoksi emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, koska emme voineet olla varmoja mihin aikaikkunaan keretään. 

Kierros oli self guided, mutta muutamissa paikoissa oli oppaita kertomassa tärppejä ja vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin. Kierroksella oli paljon interaktiivisia osioita ja pelejä sekä ainakin meidän mielestämme hiukan omituinen Heineken Experience Ride. Siinä ensin seisottiin kahdessa eri huoneessa, joista ensimmäisessä ilmeisesti meistä tehtiin olutta ja seuraavassa meidät pullotettiin. Viimeisessä huoneessa istuttiin ja katsottiin juhlimista. Toisin sanoen tämä hieno elämys oli pelkästään epilepsiaan viittaavaa valoshow’ta ja jumputtavaa musiikkia. Positiivista oli, että sen jälkeen saatiin pienet oluet. Kierros päättyi lopulta isoon baariin, missä saatiin maistella vielä kahdet pienet oluet.

Kello oli tässä vaiheessa jo sen verran, että piti käydä syömässä vähän suolaista, ettei päässyt täydellinen nälkäkiukku valloilleen. Bongattiin Burger Bar, josta saatiinkin todella maukkaat burgerit.

Läheiseltä Albert Cuypmarketilta ostettiin mukaan juustoja, leipää ja upeat fetalevitteet. Sen jälkeen suunnattiinkin majoitukselle pienelle välikuolemalle. Huoneistomme vessan hajuongelmakin oltiin onneksi saatu kuntoon. Syynä oli todennäköisesti jonkun aikaa käyttämättömänä ollut suihkun viemäri. Mitäpä pienet huuhtelut ja ionisaattori ei korjaisi.

Hetken lepäilyn jälkeen otettiin suunnaksi Foodhallen. Olisimme päässeet sen lähelle samalla raitiovaunulla, millä ajeltiin aiemmin Heinekenille. Päätimme kuitenkin käydä tsekkaamassa matkalla miltä meno keskustassa näyttää. Eli menimme junalla viidessä minuutissa keskustaan, jossa vaihdoimme raitiovaunuun. Löysimme tiemme Foodhalleniin, mikä on nimensä mukaisesti iso halli missä on kaikenlaista ruokaa ja juomaa tarjolla. Hallin keskellä on erilaisia istumapaikkoja sekä pöytäryhmiä ja reunoilla on vierivieressä 21 erilaista ruokaa tarjoavaa kojua sekä 4 eri baaria. Oltiin onneksi sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että saatiin pienellä kyttäämisellä hyvät istumapaikat. Sen jälkeen olikin mukava vain rentoutua ja katsella ihmisvilinää. Käytiin vuoron perään hakemassa lisää juomista ja syömistä.

Jos joku väittää, että ollaan vanhoja niin hitto vie mehän jaksoimme lopulta sentään kasiin asti olla Foodhallenilla, eli kolmen tunnin ajan hengailtiin mestoilla. Sen jälkeen oli olo niin poikki, että raahauduttiin vaan takaisin majoitukselle.

Miniloma Kööpenhaminaan

Lauantaiaamu alkoi aikaisin ja suuntasimme kohti lentokenttää jo kuuden aikoihin. Lennon Kööpenhaminaan olisi pitänyt lähteä klo 7:35, mutta ilmaan päästiinkin viivästyksen vuoksi noin parikymmentäminuuttia myöhässä.

Viivästys ei meitä haitannut, koska tarkoituksena oli pyöriä kaupungilla siihen asti, kunnes iltapäivällä päästään kirjautumaan hotelliin sisään. Ensimmäiseksi Kastrupin lentoasemalla nostimme Nordean automaatista käteistä 400 kruunua, eli 53,54 €. Tämä osoittautui lopulta täysin turhaksi asiaksi, koska kaikkialla maksettiin ensisijaisesti vain kortilla. Myyjät jopa hämmentyivät nähdessään käteistä, mikä oli varsin huvittavaa. Lentoasemalta ostetut ABC zonet kattavat aikuisten metroliput Kongens Nytorvin asemalle kustansi 36 kruunua per peppu, eli 9,86 € yhteensä kahdelta.

Kongens Nytorvilta kävelimme ensin Nyhavnin satamaan.

Pienen kuvaussession jälkeen päätimme kuitenkin suunnata suoraan etukäteen valittuun aamupalapaikkaan. The Union Kitchen niminen ravintola oli tupaten täynnä ihmisiä. Olimme miettineet pöytävarauksen tekemistä, mutta se jäi jostain syystä lopulta tekemättä. Saimme onneksi kuitenkin pöydän ja pääsimme kyyläilemään menuuta. Valkkasimme molemmat listalta Brunch platen, joka sisälsi orgaanista munakokkelia, makkaroita, pekonia, kylmäsavustettua lohta, 24kk kypsytettyä juustoa, pinaattia, mini avokado toast, yogurttia & granola, mini waffle & marjoja, hedelmiä, mini croissantti ja leipää. Lisäksi makustelimme paikan signature cappuccinot, jotka olivat taivaallisen hyvänmakuiset. Tämä koko upeus maksoi yhteensä mukavat 486 kruunua, eli 66,51 €.

Viihdyimme reilun tunnin verran nauttimassa brunssia, jonka jälkeen kävimme hakemassa Nyhavnin joulukojusta lämpimät rommiglögit. Hintakin oli oikein mukava 160 kruunua, eli 21,90 € yhteensä. Sitä ennen saimme maistella eräästä toisesta kojusta kuumaa aperolia, mikä oli aika yllättävä makuelämys. Täytynee ehkä testata kotona sen toteuttamista.

Kävelimme vilakassa ilmassa kuumien glögimukien kanssa kohti Amalienborgia. Emme jaksaneet jäädä seisoskelemaan ja odottamaan puolen päivän vahdinvaihtoa, koska siihen oli vielä liki tunnin verran aikaa.

Päädyimme sen sijaan katsastamaan läheisen Marmorikirkon.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Pientä merenneitoa. Tarkoitus oli kävellä Kastellet linnoituksen lävitse, mutta emme jaksaneet pysähtyä lukemaan ohjeistuksia tarkemmin, niinpä katkerasti saimme havaita vastapäisen sillan (Norway Gate) olevan remontissa eli suljettu. Niinpä tyydyimme vain kävelemään vallihaudan päällä takaisin mistä tulimmekin ja jätimme Merenneidon tällä kertaa väliin.

Pienessä tihkusateessa suuntasimme seuraavaksi kurssin kohti majoitusta. Ajatuksena oli päästä edes vessaan, jos ei vielä saada huonetta. Hotellille saapuessamme kello oli hieman yli yksi. Saimme onneksi huoneen ja pääsimme kirjautumaan sisään. Hotel Christian IV kustansi yhdeltä yöltä pyöristyttävät 166 €. Meillä oli onneksi hotels.com palkintoyö, joten sen käyttämisen jälkeen maksettavaa lopulta jäi vain 82 €.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme käppäilemään Kongens have -puistoon. Löysimme sieltä pienen ruusutarhan, missä kesäaikaan on varmasti mukava vain istua ja vaikka lukea kirjaa.

Puistosta suuntasimme kohti Amager Bryghus Taproomia. Eine makusteli alkuun Beer Flightin ja lopuksi puolikkaan Westmalle Trappist Dubbel. Atte maisteli alkuun todella maukkaan Dragör Brown Ale, seuraavaksi Wookie IPA ja lopuksi puolikkaan Winter in Bangalore IPA. Baari oli uudehko ja miellyttävä paikka viettää aikaa.

Seuraavana kohteena oli The Olive Kitchen & Bar, johon oli tehty pöytävaraus klo 17:15. Tämä olikin hyvä, sillä ravintolassa kävi vähän väliä ihmisiä kysymässä vapaita pöytiä ja heille tarjottiin vain ei-oota tai parhaimmassa tapauksessa tunnin pika-ruokailua. Me sen sijaan söimme Olive’s 4 course menu ja tietenkin kaveriksi siihen suunniteltu viinipaketti.

Ruokailun lopulliseksi hinnaksi tuli yhteensä 1090 kruunua, eli 149,17 €. Tämä oli mielestämme varsin kohtuullinen hinta 2,5 tuntia kestäneestä todella maittavasta ruokailusta. Hinta ei myöskään ollut kova suhteutettuna Kööpenhaminan yleiseen kalliiseen hintatasoon. Mainittakoon vielä, että ravintolan suosio perustuu myös Tripadvisorin arvosteluun, jossa se on rankattu ykköseksi mid-range hintaluokan ravintolaksi. Arvosteluja on annettu peräti yli 2200 ja arvosana on 5/5. Kaikista Kööpenhaminan ravintoloista The Olive Kitchen on Tripadvisorissa tällä hetkellä sijalla 5/2300.

Ravintolalta kävelimme 10 minuutissa illan pääohjelmalle, eli Radical Facen keikalle Hotel Ceciliin. Tämä oli se syy, miksi matkustimme Kööpenhaminaan.

Kerkesimme paikalle juuri ennen lämppärin, kanadalaisen Jon Bryantin, aloittamista. Klo 21 oli Radical Facen vuoro. Keikka oli todella mahtava ja keikkapaikka oli kiva.

Atte makusteli keikan aikana muutaman tautisen maukkaan paikallisen pienpanimo oluen, mutta valitettavasti oluiden nimet pääsivät unohtumaan. Keikan jälkeen olikin sen verran jo pajatso tyhjänä, että kävelimme suoraan 10 minuutin päässä olevalle majoitukselle nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kävimme syömässä hotellin maukkaan ja monipuolisen aamupalan. Huoneen luovutuksen jälkeen, kävelimme Nyhavniin, josta jatkoimme tuorehkoa kevyenliikenteen siltaa pitkin Christianshavniin.

Suuntanamme oli vapaakaupunki Christiania. Se ei Eineä suuremmin lopulta päässyt vakuuttamaan. Syynä saattoi olla aikainen aamu, sunnuntai, syksy, harmaus ja se ettei paikalla vaikuttanut olevan muutaman myyjän ja yksittäisen turistin lisäksi kuin paikallisia kovanaamoja pitämässä järjestystä.

Sieltä käppäilimme Christianshavnin metroasemalle, jossa saimme tuhlattua likimain kaikki eilisillalta kertyneet kolikot, kun ostimme 72 kruunulla matkaliput lentoasemalle. Taisi jäädä vain 23 kruunua jäljelle, plus tietenkin vielä seteleinä olevat 200 kruunua.

Lentoasemalla olimme hyvissä ajoin, niinpä ei pidetty kiirettä edes turvatarkastukseen menossa. Mainittakoon sekin asia, että lentoaseman metroasemalta on muuten melkoinen kävelymatka varsinaiselle terminaalille. Väliin mahtuu aikamonta myymälää ja ravintolaan. Kävimme lopulta tuhlaamassa loput kruunut kahteen small batch giniin (toinen tanskalainen ja toinen norjalainen) sekä Möetin champagneen. Reput olivatkin niiden myötä enemmän kuin täynnä.

Kööpenhamina oli erittäin kiva ja kaunis kaupunki. Ehdottamasti matkustettaisi uudestaan, mutta hintavan kaupungin vuoksi tällainen yhden yön miniloma on ihan vallan passeli. Parhaiten mieleen jäi myös polkupyörät, joilla oli omat ajokaistansa ja niitä olisi voinut vuokrata lähes joka kadunkulmasta. Tässä vielä kuva metroaseman pyöräparkista. Kuvassa näkyy vain noin neljäsosa kaikista pyöristä mitä yhden metroaseman viereen oli pistetty parkkiin.