Kuumuutta, turistinähtävyyksiä ja Tool

Aamupalan jälkeen käväistiin järkevinä tyyppeinä supermarketista hakemassa vesipullot matkaan ennen ratikalle suuntaamista. Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Prahan linnan aukio. Sinne saatiin ratikkapysäkiltä kiivetä lähes suoraa nousua useampi sata metriä. Onneksi kuitenkin kipuamisen pystyi tekemään varjon puolella, mikä teki siitä vesipullon kera suhteellisen siedettävää.

Lopulta kun selvittiin puuskuttamalla ylös asti, oli aukiolla vastassa turistimeri kaikkien selfietikkujensa kanssa.

Prahan keskustaan avautui kyllä upeat maisemat.

Turvatarkastuksen jälkeen linnan piha-alueella oli vastassa lisää turisteja ja pitkä jono Vituksen Katedraaliin. Sisään meneminen ei niin kovasti kiinnostanut, että olisi jaksettu jäädä jonottamaan.

Jatkettiin käppäilyä eteenpäin ja lopulta päästiin Svatováclavská vinicelle.

Kyseessä on yksi Bohemian alueen vanhimmista viinitarhoista, joka on perustettu 900-luvulla. Viinitarhan alueella sijaitsevalla Villa Richterillä on kaksi ravintolaa. Panorama terassilla oli onneksi tilaa, joten pääsimme maistelemaan oluen sijasta välillä viiniä. Olisi tehnyt mieli maistaa viinitilan omaa viiniä, mutta reilu 50 € pullosta vaikutti vähän liian korkealta hinnalta sokkomaisteluksi. Päädyimmekin valitsemaan listalta viinitalon tuottaman raikkaan proseccon, jonka kylkeen otettiin sekä juusto- että leikkelelautanen. Kyllä kelpasi istua varjossa ja katsella maisemia kylmän kuoharin kera.

Mukavan hengailutuokion jälkeen jatkoimme matkaa virkistyneinä.

Ratikoitiin ja käppäiltiin John Lennon Wall:ille. Ei se ollut mikään erikoinen ilmestys, mutta tulipahan nähtyä. Kyseessä siis seinä johon alkoi ilmestyä piirroksia vuonna 1980 John Lennonin murhan jälkeen. Prahalaiset nuoret pitivät Lennonia sankarinaan ja seinä täyttyi Lennonin teksteistä ja piirroksista hänestä. Viranomaiset yrittivät pitää seinää puhtaana, mutta piirroksia ilmestyi aina uudestaan. Seinä on nykyään nähtävyys ja se muuttuu jatkuvasti uusien piirrosten myötä.

Siitä matka jatkui Kaarlen sillan kautta toiselle puolelle Vltava jokea.

Meinattiin käydä testaamassa Prahan Ice Bar, mutta sisäänpääsymaksun lisäksi sinne olisi pitänyt jaksaa jonottaa. Eipä se lopulta niin kovasti kiinnostanut, joten jatkoimme matkaa joen varren terassille. Huomaa kyllä hyvin, miten aivotoiminta kuumuudessa hidastuu. Ei paljon muuhun kykene kuin olemiseen ja kylmästä juomasta haaveiluun. Ruokailemaan päädyttiin majoituksen lähellä sijaitsevaan rentoon Meatcraft nimiseen ravintolaan, jossa molemmat söimme Reuben sandwichit.

Pienen vesitankkauksen ja hotellihuoneen ilmastoinnissa viilentymisen jälkeen suuntasimme metrolla kohti O2-areenaa. Siellä illan tapahtumana oli Tool yhtyeen keikka, jota Herra Pietikäinen on odottanut viimeiset 13 vuotta. Viime syksynä lippuja ostaessa yritettiin päästä Berliinin keikalle, mutta liput loppuivat muutamassa minuutissa. Onneksi tälle Prahan keikalle Atte sai liput ostettua. Einehän on mukana lähinnä solidaarisuuden ja tapahtumaan liittyvien muiden asioiden tutkailun vuoksi. Lähinnä kovat odotukset oli nähdä mitä keikan aikana valokuvia ottaville ihmisille tehdään. Internetin ihmeellinen maailma nimittäin kertoi, että edellisellä Prahan keikalla Tool:ia kuvanneet olivat saaneet vesipyssyistä. Mitään niin hauskaa ei tänään päässyt näkemään. Kaikenlaista muuta sekoilua sitäkin enemmän. En pysty ymmärtämään kuinka vaikeaa se oman paikan löytäminen voikaan olla. Lisäksi jengi hyppi vähän väliä hakemassa lisää olutta tai muuten vaan. Sen lisäksi meidän takana olevalla rivillä istui kolme tanskalaista miestä, jotka huutaa mongersi jokaisen biisin välissä. Penkit olivat myös hyvin epämiellyttävät ja jalkatilaa oli ainakin 20 senttiä liian vähän. Visuaalisesti keikka oli upea ja bändi soitti täydellisesti. Siis Aten sanojen mukaan soitti täydellisesti, Eine tunnisti ainoastaan encoren vikan biisin. Sen aikana sai lopulta bändin luvalla ottaa valokuviakin.

Kokonaisuutena keikka kesti kaksi tuntia, johon sisältyi 15 minsan väliaika. Hyökättiin heti vikan biisin jälkeen pihalle, mutta missattiin just metro. Eipä tuo haitannut, kun lopulta oltiin takaisin majoituksella ja suihkun raikkaana ennen puolta yötä. Onneksi huomenna ei ole vielä kotimatkan aika.

Olutta ja vielä kerran olutta

Hyvin nukuttu yö, vaikka olikin yhteinen peitto. Ilmastointi on kyllä ehdottomasti rautaa. Tämän lisäksi myös hotellin aamupala oli maukas ja monipuolinen. Herra Pietikäinen muuten päätti, että on hyvä idea vetäistä yhden espresson päälle vaatimattoman tripla-espresson.

Aamupalan jälkeen suunnattiin etukäteen varatulle kierrokselle Staropramenin olutpanimolle. Ilmeisesti klo 10 ei ole kaikkein suosituin aika panimokierroksella, joten saatiin tutustua panimon historiaan rauhassa kaksin. Kierros oli modernisti suunniteltu ja huoneiden välillä kuljettiin valojen opastuksella. Kaikki tieto tuli nauhalta ja jokainen huone oli omanlaisensa ja panimon historiaan sekä oluen valmistukseen perehdyttiin mielenkiintoisella tavalla.

Kierroksen lopuksi pääsimme baarin puolelle maistelemaan panimon neljää eri olutta. Kaikki tämä muuten kustansi hurjat 11 € per peppu.

Koska ollaan lomalla ja kellokin läheni melkein puolta päivää, otettiin vielä yhdet. Ja tuopposten kylkeen home made chips. Joissa ei muuten oltu säästelty suolaa.

Lopulta raahauduimme takaisin majoitukselle. Pienen vesitankkauksen jälkeen suuntasimme ratikkapysäkille ja sillä joen toiselle puolelle. Ensimmäisenä pysähdyimme kuvaamaan kuuluisan tanssivan talon.

Siitä käppäiltiin vanhan kaupungin katuja U Flekůn panimoravintolalle. Ei oltu kunnolla päästy istumaan beergartenin pöytään, kun nenän edessä oli jo tuopillinen olutta. Seuraava tarjoilija yritti tyrkyttää panimon omaa hunajalikööriä sekä Suomessakin tunnettua kuuluisaa Becherovkaa. Jostain syystä me jätimme nämä väliin. Myös toisen sekä kolmannen kerran kun niitä tarjottiin.

Lopulta olut kiintiö alkoi olemaan täynnä, joten suunnattiin takaisin Vltava joen rantaan. Käppäiltiin rauhassa kohti vanhan kaupungin aukiota.

Mitä lähemmäksi vanhan kaupungin aukiota päästiin, sitä enemmän jengiä alkoi pyörimään ympärillä ja sitä mukaan myös ahdistus-vitutus-käyräkin nousi. Ihmisvihaajat taas liikenteessä.

Päästiin perille Prahan astronomisen kellon luo juuri, kun kello löi tasan. Paikalla oli jo kunnon ihmismassat odottamassa apostolien kävelyä. Vaikka tuli itsekin tuijotettua tiukasti kelloa, niin ohi meinas tuokin erikoisuus mennä. Vasta kun koko homma oli melkein ohi, niin Atte bongasi että apostolit "kävelivät" pienen avoimen ikkunan ohi. Lievästi sanottuna antikliimaksinen homma.

Aukion reunalta ostettiin hyvään hintaan ihmeelliset pullaputket täynnä jädeä. Olihan maukasta, tosin myös sottaistakin syötävää.

Sen jälkeen käppäiltiin ympäri pitkin vanhaa kaupunkia.

Lopulta päädyttiin takaisin lähelle lähtöpistettä, eli tanssivaa taloa. Löysimme Slovanský ostrovin saarelta mukavan ravintolalaivan nimeltä S.P.L.A.V. Tässä vaiheessa oli jo kuumuuden johdosta pehmeän pään lisäksi uima-allas kalsareissa. Ravintolalaiva olikin onneksi mukavan "viileä", koska pääsimme istumaan varjoon lähelle vettä ja pienen pieni tuulenvirekin helli toisinaan. Oluen sijasta raikas Aperol Spritzer virkisti mukavasti.

Ravintolalaivalla istuessa tultiin siihen tulokseen, että suunnataan takaisin toiselle puolelle jokea, missä majoituksemmekin sijaitsee. Päädyimme Beer Time ravintolan terassille oluselle. Ravintolassa oli tarjolla 13 eri tsekkiläisten pienpanimoiden oluita.

Illalliselle päädyttiin hienosti 'perinteiseen tsekkiläiseen' TGI Fridays ravintolaan.