Eesti Ringreis, päivä 5

Viimeinen aamu ja tänään enää matka kohti kotia. Olo oli huomattavasti helpompi, koska olin saanut nukuttua. Lisäksi myös pystyin syömään vähän jo illalla, mikä auttoi huomattavasti. Lähtiessä pysähdyttiin läheiselle rannalle, jossa Atte oli eilen käynyt kävellen. Paremmalla olotilalla olisi bungalowilta voinut käppäillä käymään uimassa ja viettää aikaa rannalla.

Ennen kuin suunnattiin kohti Tallinnaa, käytiin katsomassa Haapsalun vanha rautatieasema. Haapsalu oli aikoinaan kylpyläkaupunkina Venäjän tsaarien suosima lomapaikka. Venäjän keisari avustikin asemakompleksin rakennuprojektissa. Asemakompleksi on neljäosainen, johon kuuluu matkustajasali, keisarillinen paviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri. Asema oli käytössä vuosina 1904-1995 ja kuuluu nykyiseltään kulttuurimuistomerkkien valtiolliseen rekisteriin.

Asemalta jatkoimme matkaa suoraan kohti Tallinnaa. Matkalla mietittiin minne mentäisi syömään ja lopulta keksittiin, että Põhjolalle tietty! Atte pääsi samalla maistamaan panimon alkoholitonta IPA-olutta hanasta. Niin ja saatettiin pari olutta ostaa myös kotiinviemiseksi alakerran myymälästä.

Syömisen jälkeen suunnattiinkin Super Alkon kautta satamaan odotteleman laivaan pääsyä.

Eesti Ringreis, päivä 4

Viime yö menikin sitten ihan muissa puuhissa kuin nukkuessa. Ensinnäkin hotellin sänky oli ihan järkyttävä pomppulinna. Lisäksi meillä oli erilliset sängyt, minkä vuoksi aina kylkeä kääntäessä meinasi tipahtaa lattialle. Siihen päälle vielä sain ilmeisesti ruokamyrkytyksen jostain ja puolen yön jälkeen juoksin vessassa tunnin välein. Toki vaihtoehtona on myös se, että tulin merisairaaksi sängyn vuoksi. Yön aikana tuli nautittua varsinaista unta todella vähän ja siihen vielä oksettava olo päälle, niin ei aamu alkanut kauhean hehkeästi. Aamupalalle Atte raahasi minut väkisin juomaan tuoremehua, muuhun en kyennyt.

Tänään matka jatkui kohti Haapsalua ja Herra Matkanjohtajan ajopäiväksi kehittämät aktiviteetit meni meikäläisen kunnon vuoksi romukoppaan. Lähdettiin siis vain ajelemaan. Matka-aika oli alle 3 tuntia ja oli muuten paikoin aikas tuskallista kestettävää. 

Päästiin kuitenkin perille ilman välikohtauksia ja parkkeerattiin lähelle Haapsalun linnaa. Ensimmäisenä etsinnässä oli ruokapaikka. Päädyttiin pizza vaihtoehtoon. Sain 20cm pizzasta lähes yhden neljäsosan syötyä. Jipii. Onneksi Atelle maistui loput, niin ei mennyt hukkaan. Atte kävi myös katsastamassa Haapsalun linnan sisältä ennen kuin jatkettiin matkaa majoitukselle.

Tämän kertainen majoitus ei ollut hotelli vaan bungalowiksi nimitetty oma pieni huoneisto Marienholmin Villa. 

Puulämmitteinen sauna olisi ollut, mutta ulkona hiukan liian lämmin jotta olisi viitsinyt lämmittää saunalla huoneistoa lisää. Varsinkaan kun ilmastointia ei ollut. 

Tavaroiden sisälle roudaamisen jälkeen lähdettiin käymään vielä ruokakaupassa. Smoothiet ja banaanit vaikutti turvalliselta vaihtoehdolta testata pizzan jälkeen. Ilta menikin sitten rauhallisesti omissa oloissa levätessä ja voimia kerätessä.

Eesti Ringreis, päivä 3

Aamupala oli tässäkin hotellissa huippu luokkaa. Oli kaikkia mahdollisia sorttimentteja ja kahvikoneesta sai super hyvää cappuccinoa. Tämän lisäksi olisi ollut tarjolla myös kuohuviiniä ilmaiseksi! Harmillista, että matkaa jatkettiin heti aamupalan jälkeen (autolla), joten kuohuviinit jäi meidän osalta juomatta.

Tänään oli tarkoitus siirtyä Tarttosta Viljandiin. Herra Matkanjohtaja oli toki suunnitellut matkalle muutaman pysähdyksen. Elikkäs päivän ensimmäinen määränpää oli Harimägi. Otepään urheilukeskusten jälkeen keskeltä metsää löytyi Harimäen näköalatorni. Vaikutti jo ensisilmäyksellä aivan liian korkealta meikäläiselle. Pakkohan se oli kuitenkin lähteä kiipeämään. Ylöspäin meneminen oli vielä jokseenkin ok, kun muisti hengittää ja piti katseen tiukasti portaissa.

Ylhäällä avautui upeat maisemat vaikka reunalle asti ei uskaltanutkaan mennä. Nojailin ihan mieluusti tukipuihin. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun piti lähteä takaisin alas. 

Meinasi mennä polvet taas lukkoon, mutta oli vaan pakotettava jalat liikkeelle. Perse edellä, toinen käsi askelmilla, toinen kaiteella ja välillä vähän silmät kiinni. Hengittäminen meinasi unohtua ja puolessa välissä matkaa jalat ja selkä oli jo ihan juntturassa jännittämisestä. Lopulta selvisin ihme kyllä hengissä alas asti.

Pienen jumppailun jälkeen jatkettiin matkaa. Nyt kohteena oli Helmen ritarilinnoituksen rauniot. Paikalle päästyämme totesin, että reidet oli niin jumissa etten uskaltanut kiivetä itse raunioita katsomaan. Ylöspäin olisi varmaan ollut ihan hyvä mennä, mutta alaspäin en olisi uskaltanut luottaa jalkoihini. Atte kiipesi raunioiden läpi.

Minä kiersin rauniot ulkokautta, jotta pääsimme luoliin. Luolat on alunperin lähteiden uurtamia ja myöhemmin ihminen on laajentanut niitä. Osa luolista on nykyään luuhistunut kasaan. Pidemmälle emme uskaltautuneet kuin mistä näki vielä luolan suulle.

Tämän jälkeen matka jatkui suoraan Viljandiin. Tämän päivän kaikki reitit oli muuten mukavia rauhallisia pieniä teitä, jotka kulkivat maaseudun läpi. Maasto oli yllättävän kumpuilevaa ja metsäisää aiempiin tasaisiin peltomaisemiin verrattuna. Hyvin vähän nähtiin muita autoja, joten sai omassa rauhassa ajella.

Grand Hotel Viljandissa saimme hotellihuoneen, jossa oli erilliset sängyt ja ilmastointi tarkoitti lattiatuuletinta. No yhden yön nukkuu missä vaan, kunhan pääsee suihkuun. Suuntasimme ensin kahville ja sen jälkeen käppäilimme ihastelemassa Viljandin vanhoja taloja ja miljöötä.

Pöytävaraus meillä oli tänään ravintola Felliniin, joka jäi viime kesän käynnillä kokeilematta. Fellini sai tänä vuonna myös Michelin maininnan. Joten odotukset ruokailulle oli kovat.

Tutkittuamme ruokalistaa päädyimme ottamaan erilaisia annoksia yhdessä jaettavaksi, jotta saimme myös sommelierin annoksille valitsemat viinit yhdessä maisteluun.
Tilauksemme: 2 alkupalaa jaettavaksi ja omat pääruoka annokset.
Saimme: 1 alkupalan ja 2 pääruokaa jaettuna kaikki.

Ravintolakokemus oli hauska ja tarjoilija aivan mielettömän ihana. Eikä jäänyt yhtään harmittamaan, että hän ymmärsi tilauksemme väärin. Annokset olivat niin suuria, että emme olisi kyllä jaksaneetkaan syödä omia kokonaisia pasta-annoksia. Viineistä saatiin kuitenkin maistaa ne mitä halusimmekin, koska sama valkkari olisi tullut alkupala kala-annoksenkin kanssa mikä yritettiin tilata. Lasku oli lopulta yhteensä 109€.

Ruokailun jälkeen tallustelimme tyytyväisinä käsikynkkää takaisin hotellille.