Viimeinen päivä Skopjessa

Eilen päädyttiin unohtamaan lopullisesti se auton vuokraaminen. Kuumuus vaikutti suuresti päätökseen. Ei nimittäin kiinnostanut lähteä istumaan pieneen sardiinipurkkiin useaksi tunniksi. Eli tänä aamuna suunnattiin kärppänä aamiaiselle ja tilattiin isompia miettimättä juomat ja makedonialaiset aamupalat. Ravintolan terassilla ei näyttänyt olevan vielä porukkaa ja muutenkin oli huomattavasti hiljaisempaa. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että on lauantai ja oltiin ajoissa liikkeellä. Yllättäen saimmekin aamupalat nopeasti juomien jälkeen ja päästiin kerrankin syömään aamupalaa yhdessä kahvin kanssa.

Aamupalan jälkeen pyydettiin taas respan tätiä soittamaan meille taksi. Tällä kertaa paikalla oli se vähän nyrpeämpi tytsy. Vähän hän ihmetteli pyyntöämme, mutta soitti kuitenkin. Menimme ulos odottamaan ja taksi saapuikin paikalle samantien. Hyppäsimme kyytiin ja kuski laittoi mittarin päälle vasta nitkuteltuaan auton ympäri. Päättyvä tie millä hotellimme sijaitsee, on jotakuinkin 100 metriä pitkä ja sen alkupäässä näyttikin olevan taksitolppa. Vähän nauratti kun tajuttiin asia, ei oltu huomattu sitä edellisellä kerralla kun lähdettiin Matkalle. Ei ihme, että respan tytsy katsoi meitä vähän omituisesti. Noh, se mukavampi respan tytsy toissa päivänä mielummin tilasi meille taksin. Ettei meitä vaan rahasteta liikaa, kun huomaavat meidän olevan turisteja.

Joka tapauksessa olimme taksissa ja menossa kohti Vodno vuorta, ja paikkaa josta lähtee kaapelivaunu ylös Millennium ristille. Taksikyyti ylös maksoi 220 MKD (3,59 €). Kaapelivaunun aikatauluja kyylätessä huomasimme sen kulkevan aina puoli tuntia tasatunnilta eteenpäin ja sen jälkeen sen olevan puoli tuntia suljettuna. Kerrankin kävi hyvä tuuri ja olimme sopivasta viisi minuuttia ennen tasaa portilla, eli ei jäänyt pitkä aika notkua auringossa odottelemassa. Kaapelivaunumatka kesti noin 8 minuuttia ja minua saattoi ehkä taas vähän jännittää. Korkeat paikat ei vaan ole mun juttu.

66 metriä korkea risti rakennettiin Vodno-vuoren päälle vuonna 2002 juhlistamaan 2000-vuotista kristinuskoa Makedoniassa. Itse vuori on 1066 metriä merenpinnasta. Huipulta oli upeat näkymät joka suuntaan ja koska tuuli puhalteli mukavasti, viihdyimme kierrellen, varjossa istuen ja katsellen maisemia useamman tunnin ajan.

Lopulta laskeuduttiin kaapelivaunulla takaisin alas. Piipahdettiin Hotel Vodnon terassilla olusella ja sen jälkeen lähdettiin metsästämään taksia joka veisi meidät takaisin alas vuorelta. Ei taasen ihme, että passissa ollut taksi sanoi ensimmäiseksi hinnaksi 500 MKD. Suostui kuitenkin tiputtamaan hinnan 400 MKD (6,52 €). Tällä kertaa ei jaksannut miekkailla enempiä hinnasta. Päästiin kuitenkin kohtuulliseen hintaan alas.

Makedonia-aukiolla käytiin syömässä pientä suolaista panimoravintola Kollektivissa. Naposteltiin puoliksi ravintolan nimikko pizza panimon oluiden kera.

Seuraavaksi suunnattiin hotellille viettämään siestaa. Ensin jäätiin respaan varmistamaan seuraavan aamun kuljetusta lentokentälle. Paikalla oli harmiksemme vielä se ei-niin-avulias tytsy, mutta onneksi se kaikkein mukavin tytsy hyökkäsi takavasemmalta pelastamaan tilanteen. Saimme hotellin maksettua, kuljetuksen varmistettu ja hän lupasi hoitaa meille aamupalaksi club sandwichit, koska lähdemme niin aikaisin emmekä pääse aamiaiselle. Tyytyväisinä hyvästä palvelusta hengailimme ilmastoinnin viileydessä pähkäillen minne menisimme illalla syömään.

Illan viileydessä päätimme lähteä turistikeskittymästä ihan toiseen suuntaan. Käppäilimme parin kilometrin päähän paikallisten suosimaan Gostilnica Dukat nimiseen ravintolaan, jossa oli kattava lista paikallisia viinejä. Alkuun maistelimme makedonialaista salaattia kera juustoisen paistetun kotileivän ja vasikan prosciutton. Aivan mielettömän hyviä kaikki. Varsinkin vasikka oli suolaista ja kuivaa. Hieman makea paikallinen rosee kävi täydellisesti näiden kylkeen.

Pääruuaksi maistelimme possua paikallisen Muchkalica Dukat uuniruuan ja pekoni-juusto-rullan muodossa. Namskis!

Viinin nauttimisen ja seurustelun jälkeen jaksoi vielä espresson lisäksi ottaa laavakakkua ja baklavaa.

Ystävällinen tarjoilija soitti meille taksin, niin ei tarvinnut kävellä takaisin pimeässä. Taksin mittarissa oli perillä 87 MKD (1,42 €), mutta iskettiin kuskille rehvakkaasti satanen kouraan ja kiitettiin kyydistä.

Ennen huoneeseen menoa käytiin vielä tuhlaamassa loppuja dinaareja majoituksen ravintolassa, ja vähän myös sen takia että piti käydä lopulta hyödyntämässä -15 % alennus drinkeistä hotellin asukkaille. Makustelimme mansikka mojitot 600 MKD (9,79 €) yhteishintaan, josta siis lähti 90 MKD pois hinnasta.

Tämän jälkeen kiivettiin tyytyväisinä hotellihuoneeseen suihkuun ja pakkaamaan tavarat valmiiksi. Respan tätikin kävi tuomassa meille aamupala sandwichit. Niistä kuvaa huomenna. Nyt nukkumaan ja herätys klo 3:30. Ai niin ja mitä tapahtui viimeisen päivän kunniaksi? No tietenkin meitsi paloi auringossa!