Käytiin taas hotellihuoneessa kääntymässä ja tekemässä sotasuunnitelma päivän varalle. Ensimmäisenä suunnattiin Mother Teresa Memorial House -muistomerkille. Eipä tiedettykään, että hän on syntynyt Skopjessa.
Sen jälkeen käppäiltiin Park Woman Warrior puistolle. Jostain syystä puistossa ei kuitenkaan ollut ainuttakaan patsasta naisista, ainoastaan miehistä.
Täytyy muuten tässä välissä sanoa, että Skopjessa on varmaan enemmän patsaita kuin missään muussa kaupungissa. Asukkaiden mielestä kuulemma patsaita on enemmän kuin itse asukkaita. Täällä ei voikaan kulkea missään näkemättä yhdellä silmäyksellä koko ajan useita patsaita. Osa patsaista on hienoja, osa taasen hiukan vähemmän hienoja ja jopa aika omituisia. Syy miksi täällä on näin paljon patsaita on valtion lanseeraama Skopje 2014 -projekti, jolla haluttiin vuoden 2008 maan talouden romahduksen jälkeen maahan lisää turisteja. Projektiin budjetoitiin rahaa ilmeisesi jotain 500 miljoonan euron luokkaa. Tuolla rahalla voisi kuvitella saaneen aikaiseksi jotain omalle kansalle hyödyllisempääkin. Toki turismi tuo elinkeinoa monille. Tässä muutamia patsaskuvia piristämään kaikkien päivää.
Seuraavaksi kävimme museossa Holocaust Memorial Center for the Jews of Macedonia. Sisäänpääsy maksoi 100 MKD (1,63 €) per peppu. Valitettavasti sisällä ei saanut ottaa valokuvia. Ajateltiin ettei paikan läpikäyminen varmaan kauaa kestä, mutta yllättäen viihdyttiinkin ilmastoinnin viileydessä reilusti yli tunti. Museossa oli paljon videoita liittyen natsien nousuun ja holokaustista selvinneiden juutalaisten haastatteluita. Makedonian juutalaisista selvisi vain 163 ihmistä, 98 % maan juutalaisväestöstä tapettiin Treblinkassa.
Pakkohan sitä oli lopulta lähteä takaisin helteeseen ja suuntasimme seuraavaksi Vanhalle basaarille. Söimme lounaaksi Shopska salaattia ja joimme paikallista olutta. Basaarin pieniä kujia käppäillessä päivittelimme sitä kuinka monia kultaliikkeitä siellä oli. Yhdellä pienellä kadun pätkällä niitä oli kymmeniä ja pieniä kadun pätkiä oli paljon. Mistähän heille kaikille löytyykään asiakkaita. Timanttisormuksia ihaillessa huomio kiinnittyi myös kerjäläisiin, joita tällä puolella jokea oli selkeästi enemmän.
Lopulta kuumuus alkoi tykyttää otsalohkossa sen verran kovasti, että käännyttiin ympäri ja suunnattiin takaisin hotellihuoneen ilmastointia ja jääkaapissa odottavaa kylmää valkoviinipulloa kohti. Matkalla tarttui mukaan paikallista pientä makeaa naposteltavaa.
Ilmastoinnin ihanasta viileydestä nauttimisen jälkeen suuntasimme kohti perjantain iltarientoja. Pysähdyimme Makedonia-aukion vieressä olevalle terassille viinilasilliselle.
Siitä suuntasimme aiemmin internetistä löydettyä suosittua ravintolaa kohti.
Stara Kuka (Old City House) -ravintola sijaitsi hieman turistikeskittymän ulkopuolella.
Ravintolan miljöö oli rento, mutta kuitenkin hieno. Henkilökunta oli erittäin mukava ja ystävällinen. Ruoka oli erinomaista. Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän hieno ravintolakokemus. Niin ja taas meni yli kolme tuntia istuessa ja nauttiessa. Hintaa tälle upealle illalliselle tuli huikeat 3530 MKD (57,67 €).
Kaiken ruokailun jälkeen pyörimme vatsat täynnä hotellille päin. Jäimme hetkeksi istumaan Aleksanteri Suu... eikun siis The Great Warrior -patsaan juurelle ja katselimme ihmisvilinää ja vesisuihkuissa leikkiviä lapsia.
Ilmeisesti oli tosiaan tullut syötyä kunnolla, koska yhtäkkiä kävi näin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti