Berliini lauantaina

Päivä valkeni taas ihanan aurinkoisena. Aamupalan jälkeen suunnattiin ensimmäisenä kohti Nollendorfplaztia, jossa tiedettiin olevan lauantain perinteiset Winterfeldplatzin markkinat. Kirpsakan viileässä mutta auringoisessa säässä oli mukava kierrellä saksalaisella torilla. Myynnissä oli upeita vihanneksia, leipiä, juustoja, lihoja, kaloja, makeita tuotteita, syömisiä, juomisia, kukkia jne jne. Maisteltiin yhteistuumin lämmintä punssia, pinaatti-juusto täytteisiä lettuja sekä savulohi sämpylät. Mukaan tarttui myös Einelle uusi kaulaliina ja macaroneja.

Seuraavaksi metroiltiin Aleksanderplatzille. Katsastettiin ensin tv-tornin tilanne, jossa jonotusaika oli mukavat 2 tuntia. Jatkettiin siis tyytyväisenä matkaa kohti DDR museota. Myös sen ovella oli tietenkin niin pitkä jono, että todettiin ettei kiinnostus pientä museota kohtaan ollut niin suuri, että kannattaisi lähteä menettämään hermoja ihmismassan keskelle. Matka siis jatkui taas.

Päädyttiin Nikolaiwiertel kortteliin, josta löytyi useita baareja ja ravintoloita. Pieni orastava vitutuskin kaikkosi irlantilaisten kahvien myötä ja seuraavassa panimoravintolassa irtosi jo seurueelta vienoja hymyjä.

Löysimme matkalla takaisin tv-tornille päin pienen kahvilan, missä pääsimme juomaan terästettyä glühweiniä mukavasti helmikuisessa säässä.

Tv-tornille päästyämme jonotusaika olisi ollut rapsakkaat kolme tuntia. Joten luovutettiin sen suhteen ja suunnattiin lähijunalle, jolla puksutettiin takaisin tutulle Zoologischer Gartenille. Pienen kierroksen jälkeen päädyttiin italialaiseen ravintolaan nimeltä Luardi. Henkilökunta vaikutti aidoilta italiaanoilta ja palvelu oli sen mukaisesti letkeää. Yhteisenä kielänä toimikin sopivassa määrin englannin ja saksan sekä italian sekoitus. Alkuun seurueemme makusteli Hugo nimiset drinksut ja carpazoa. Pääruuaksi valkattiin kaikki vähän erilaiset pizzat. Loistavan ruuan päälle jälkkäriksi valikoitui tietenkin italialaisittain limoncelloa.

Lopuksi vielä random kuvia tältä päivältä.