Majoituksemme lähiaseman pienelle torille oli pistetty kojuja pystyyn ja niistä olisi saanut ostettua kohtuuhinnalla yllättäen vaikka minkälaista pientä purtavaa ja viinejä sekä oluita. Meille ei selvinnyt, että mistä tapahtumasta on kyse ja kuinka pitkään se kestää. Valitettavasti ei myöskään vielä tuohon aikaan maistunut kuohuviini, vaikka prosecco pullon olisikin saanut halpaan 9 euron hintaan. Hyppäsimme siis ratikkaan ja pienen kiukkukohtauksen jälkeen pääsimme jonottamaan funicularille.
Puksutimme funicularilla Prahan korkeimmalle kukkalalle Petřínille.
Kukkulan huipulla sijaitsee vuonna 1891 rakennettu 63,5 metriä korkea näköalatorni, joka oli kohteenamme. Tornin huipulle olisi päässyt portaita pitkin, yhteensä 299 askelta, mutta kaikki olotilat huomioon ottaen valitsimme kuitenkin hissin.
Näköalatornista avautui mahtavat näköalat Prahan ylle.
Maisemien ihailun jälkeen käppäiltiin kukkulalta alaspäin puolessa välissä rinnettä sijatsevalle Nebozízekin ravintolalle. Panoramaterassilta oli hyvät näköalat ja tässä vaiheessa päivää maistui jo kuohuviinikin.
Seuraavana kohteena oli Letná kukkulan beergarten Zahradní restaurace, josta oli myös hyvät näköalat vanhaan kaupunkiin. Tässä vaiheessa oluen kylkeen oli hyvä ottaa veden lisäksi vähän suolaista syötävääkin. Kanakebabit olivat loistava pieni suolainen lounas.
Lomalla olemisen parhaita puolia on ehdottomasti se ettei ole kiire mihinkään. Pyörittiin rauhassa vanhan kaupungin viinibaarin roseelasillisten kautta takaisin lähelle majoituksen halpoja ravintoloita. Illalliselle päädyttiin lopulta samaan ravintolaan kuin ensimmäisenä iltanakin. Tällä kertaa istuttiin ravintolassa oikein pitkän kaavan mukaan viinien, oluiden ja kaikkien syömisten kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti